Ammattikuva

Maisema-arkkitehdit luovat ympäristöä, jossa elämme. Maisema-arkkitehtien tavoitteena on suunnittelun, toteutuksen ja ylläpidon keinoin parantaa, hoitaa sekä suojella ympäristöjä ja paikkoja, jotta ne ovat merkityksellisiä, esteettisesti miellyttäviä, ekologisesti kestäviä sekä ihmisen käyttöön sopivia. Maisema-arkkitehtuuri on akateeminen ammattiala, josta valmistuneet maisema-arkkitehdit työskentelevät eri mittakaavoissa muuttuvan maiseman suunnittelussa.

Työssään maisema-arkkitehdit suunnittelevat ja havainnollistavat tulevaisuuden visioita, johtavat suunnitteluhankkeita, arvioivat maisemaan kohdistuvia muutoksia, osallistuvat rakentamisen ja ylläpidon valvontaan sekä toimivat alan opettajina, asiantuntijoina ja virkamiehinä.

Suomen Maisema-arkkitehtiliiton jäsenet ovat korkeakoulututkinnon suorittaneita maisema-arkkitehteja. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä noin 220 jäsentä. Alan opiskelijat voivat liittyä yhdistyksen opiskelijajäseniksi. Jäsenistöstä noin puolet toimii konsultteina yksityisissä suunnittelutoimistoissa ja toinen puoli työskentelee julkishallinnossa valtion tai kuntien palveluksessa sekä opetus- ja tutkimustehtävissä.

Tulevaisuuden maisema-arkkitehtuurissa puhutaan mm. yhdyskuntien vihreästä infrastruktuurista ja ekosysteemipalveluista, biologiaan ja luonnontieteisiin pohjautuvasta rakennusteknologiasta, uusien energiantuotantomuotojen maisemaan sovittamisesta, kasvillisuuden muutoksen sietokyvystä, hulevesien hallinnasta sekä kaupungistumisen haasteista.

“The very essence of our profession lies in the combination of design and architecture with ecology, defining design as the shaping of an object, architecture as the shaping of space, and ecology as an enlightened form of gardening. Within landscape architecture, you identify landscape planning (maisemasuunnittelu), landscape design (maisemarakentaminen) and garden art (puutarhataide) as separate fields, relating the first to city planning, the second to architecture and the third to poetry. The focus of each is distinct, but the boundaries are blurred: they are ‘three focal points in the same picture’.” (Sven-Ingvar Andersson)