Puheenvuorot esittelyssä

PINNAN ALLA 

Aamupäivällä keskitytään pinnan alla kupliviin monimuotoisuuskysymyksiin ja uusiin lähestymistapoihin. Pinnan alla -osion puhujakumppanina Ramboll.

Voimalliset virrat

Padot ja vesivoiman tuotanto hallitsevat Suomen jokivesistöjä. Sähköä tarvittiin toisen maailmansodan jälkeen mutta samalla menetettiin vaelluskalat ja paljolti myös koskien maisemallinen arvo. Voimayhtiöt katsovat vesivoiman olevan edelleen keskeistä sähköverkon tasapainolle.  Asenneilmapiiri on kuitenkin muuttunut ja vaelluskalat halutaan palauttaa. EU:n vesi- ja ympäristöpolitiikka edellyttävät vaellusyhteyksien avaamista. Patoja ja pieniä voimalaitoksia jo puretaan, jolloin on saatu hyviä esimerkkejä lohen ja taimenen paluusta. Uusimman päätöksen mukaan Kemi- ja Iijokeen on tehtävä kalatiet.

On kehitettävä ratkaisuja, joilla vaelluskalojen paluu olisi mahdollista sähkön tuotannosta huolimatta. Kuiviksi jääneisiin koskiin voidaan johtaa ympäristövirtaamia ja patojen ohi voidaan rakentaa luonnonjokia tai puroja muistuttavia ohitusuomia. Esittelen hankkeita, jotka osoittavat, että vesieliöt hyväksyvät uudet korvaavat virtavesialueet nopeastikin. Tutkimuksella on kuitenkin vielä osoitettava, mitkä ovat ekologisen kompensaation mahdollisuudet elinvoimaisten kalakantojen palauttamisessa. Tärkeä kysymys on, miten säilytetään riittävästi rakennetun jokiympäristön arvoja, kun vaellusyhteyksiä avataan. Koskimaiseman palauttamisella luodaan myös uutta voimakkaita elämyksiä tuottavaa virkistys- ja matkailuympäristöä.

Pia Kuusiniemi - Monilajista muodonantoa  
Esittely tulossa pian! 

Elisa Lähde on työssään perehtynyt kestävien ratkaisuiden yhteistoiminnalliseen kehittämiseen maisema- ja kaupunkisuunnittelun eri mittakaavoissa. Häntä kiinnostaa erityisesti käynnissä olevan muuttuvan yhteiskunnallisen luontosuhteen uudelleenmuotoilu sekä uudistavan ja systeemisen lähestymistavan soveltaminen suunnittelutyöhön.

Maisema-arkkitehdit merillä

Omassa esityksessään Elisa kertoo merialuesuunnittelun eri vaiheista ja millaista työtä maisema-arkkitehdit ovat prosessissa tehneet. Meri- ja rannikkoalueet voidaan tunnistaa systeemiajattelun kautta sosioekologisiksi järjestelmiksi, joiden yhteistoiminnallinen suunnittelu mahdollistaa paitsi kestävämpien suunnitteluratkaisuiden löytämisen, myös osallisten ymmärryksen lisäämisen kokonaisuudesta.

Sofia Kangas työskentelee maisema-arkkitehtinä Helsingin kaupungilla ja väitöskirjatutkijana Aalto-yliopistossa. Hän valmistui maisema-arkkitehdiksi kesällä 2022, ja aloitti tohtoriopinnot taiteiden ja suunnittelun tohtoriohjelmassa syksyllä 2024. Kangas on työskennellyt erityisesti Helsingin saariston ja ranta-alueiden kehittämisen parissa sekä tutkinut sitä, miten maisema-arkkitehdit voivat soveltaa systeemiajattelua työssään.
 

Saaristo muutoksessa

Sofia Kangas tarkastelee diplomityössään Helsingin saaristomaisemaa ihmisen ja muun luonnon välisistä vuorovaikutuksista muodostuvana sosioekologisena systeeminä. Diplomityössä systeemianalyysin pohjalta on luotu visio, kehittämisperiaatteet sekä mukautuvan ja vaiheittaisen kehittämisen prosessi, joiden avulla voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta ja saaristoretkeilyn kestävyyttä Helsingissä.
Puheenvuorossaan Kangas kertoo esimerkkejä siitä, miten systeemiajattelun avulla voidaan ymmärtää maiseman muutosten taustalla vaikuttavia tekijöitä ja siten tunnistaa saariston erityispiirteitä ja mahdollisimman tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Hän valottaa myös sitä, miten systeemiajattelulle tyypillinen pyrkimys kokonaisvaltaisuuteen ja oppimiseen voi näkyä saariston suunnitteluprosesseissa ja auttaa tulemaan toimeen suunnittelutyölle ominaisen kompleksisuuden, epävarmuuden ja jatkuvien muutosten kanssa.

 Taide suunnittelijan työkalupakissa tuo lisäarvoa julkiseen tilaan tarinoiden ja merkitysten kautta, herätellen katsojaa paikan äärelle. Taiteellisten prosessien avulla SISU kokee voivansa hyödyntää osallisuutta ja lähiympäristön omistajuuden tunnetta matkalla kohti kestävämpää ympäristöä.
 

Rakkauskirjeitä luonnolle 

Teoskonsepti Rakkauskirjeitä luonnolle ottaa kantaa voimakkaasti lisääntyvään luontokatoon tilallisten installaatioiden ja osallisuusprosessien kautta. Konseptia on sovellettu kahdessa hankkeessa: Espoon Rantaraitilla syksyllä 2023 sekä Turun keskustassa kesällä 2024. Julkiseen kaupunkitilaan levittäytyvissä teoksissa keskeisinä elementteinä on kierrätysmateriaalit, puhuttu ääni sekä pysähtymisen paikat. Keräämiensä rakkauskirjeiden kautta kollektiivi pääsi kuulemaan ja vaikuttumaan ihmisten huolesta ja rakkaudesta luonnonympäristöä kohtaan. Tuomalla kirjeiden viestit osaksi kaupunkitilaa kollektiivi haluaa herätellä ihmisiä oman luontosuhteensa äärelle.

Henrik Kettunen - Biologin kommentti pinnan alle 
Esittely tulossa pian!

PINNALLA 

Päivällä inspiroidumme pinnalla olevista biodiversiteettiteemoista. 
Pinnalla-osion puhujakumppanina Sweco.

Sallitusti villi

Saavatko kaupungin viheralueet olla sallitusti villejä? Uskallammeko antaa sijaa uudenlaiselle kaupunkivihreän estetiikalle?

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy nopeasti ja ilmastonmuutos vauhdittaa tätä kehitystä. Tehokas maankäyttö uhkaa etenkin lähivihreää ja kasvattaa käyttöpainetta viheralueilla. Rakennettu kaupunkiympäristö voi kuitenkin tarjota mahdollisuuksia kaupunkiluonnon rikastamiseen, kun käytettävissä on tietoa, tahtoa ja keinoja.

 Laadimme yhdessä biologi Susanna Pimenoffin kanssa Helsingin kaupungille oppaan luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta ja rikastamisesta rakennetussa ympäristössä. Kokosimme oppaaseen luontopohjaisia ratkaisuja, esimerkkejä ja ideoita erilaisiin kaupunkiympäristöihin soveltuen. Tavoitteena oli tehdä runsaasti kuvitettu, inspiroiva ja helppokäyttöinen kirjanen. Opastyö ei kuitenkaan ollut aivan helppoa, ja aluksi olimme kompastua rönsyilevään terminologiaan ja kohdetyyppien määrittelyyn. Laaja lähtötieto, antoisat pohdinnat biologin ja ohjausryhmän kanssa sekä eri tahojen haastattelut saatiin lopulta tiivistetyksi mukaan. Esityksessä kerron oppaan sisällöstä, laatimisen prosessista sekä keskeisistä havainnoista.

Vihreä ja virtaava Vantaa

Vihreä ja virtaava Vantaa (VIVA) eli viherrakenteen kehityskuva ohjaa viheralueiden, viherrakenteen ja maiseman kehitystä Vantaalla. VIVA:n avulla hallitaan viheralueverkoston ja viherrakenteen kokonaisuuden kehitystä ja haetaan hyviä ratkaisuja tulevaisuuteen. VIVA ohjaa asemakaavoitusta, viheralueiden suunnittelua ja kunnossapitoa sekä maan hankintaa. 

Viherrakenteen ja maiseman tavoitteena on olla monimuotoinen luonnoltaan, kulttuuriympäristöiltään ja kaupunkimaisemaltaan, ilmastonmuutosta hillitsevä ja siihen sopeutuva, hyvinvointia tukeva sekä taloudellinen. Suunnitelmassa esitetään kehittämistavoitteet Vantaan viheralueille luokiteltuna koon sekä maisema- ja kaupunkirakenteellisen sijainnin perusteella. Työn osana selvitettiin erityisesti ekologista verkostoa. Työ sisältää viheralueiden saavutettavuus- ja mitoitusohjeen (SAAVU), jolla vastataan tarpeeseen säilyttää riittävä määrä hyvin saavutettavia virkistysalueita kaupunkia tiivistettäessä.

Viherrakenteen kehityskuva: https://www.vantaa.fi

Elämää linjoilla

Diplomityössäni Elämää linjoilla pureudutaan voimajohtoalueisiin, jotka ovat välttämätön osa myös kaupunkien infrastruktuuria ja viheralueita. Säännöllisesti hoidettavilla johtoalueilla on todettu olevan ekologista potentiaalia – ne toimivat erityisesti avoimia elinympäristöjä yhdistävinä ekologisina yhteyksinä sekä potentiaalisesti korvaavina elinympäristöinä esimerkiksi uhanalaisille perinnebiotooppilajeille. Johtoalueiden potentiaalia on kuitenkin käytännössä varsin vähän hyödynnetty. 

Kaupunkitaajamat tarjoavat mahdollisuuden hyödyntää voimajohtoalueita laajemmin, sillä niille kohdistuu virkistyskäytön paine ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden lisäämisen tarve. Diplomityössä tutkittiin, miten voimajohtoalueita voitaisiin kaupunkitaajamissa kehittää monitoiminnalliseksi – palvelemaan paitsi sähkönsiirtoa, myös luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä. Työssä aiheeseen syvennyttiin muun muassa Tampereen seudulle sijoittuvaan case-alueeseen tutustuen ja luotiin periaatteet voimajohtoalueiden kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen taajama-alueilla.

Joel Jalkanen on biologi (FT), joka on yhdistänyt tutkimuksessaan kaupunkiekologiaa ja luonnonsuojelubiologiaa. Tutkimustyön ohella Espoon yleiskaavoituksessakin marinoituneen Joelin kutsumuksena on ollut biodiversiteettikysymysten ja luontoarvojen yhteensovittaminen maankäytössä. Tällä hetkellä Joel työskentelee tutkijatohtorina Luonnontieteellisessä keskusmuseossa ekologisten kompensaatioiden parissa.
 

Kaupunkiekologin kommentti pinnalle

Biodiversiteettikriisin vakavuudesta ei tarvitse enää onneksi juuri kiistellä maisemasuunnittelijoiden kanssa. Mutta miten kriisi ratkaistaan? Biodiversiteetti – luonto – on ärsyttävän monimutkainen ja -tahoinen ja alati muuntuva kokonaisuus, joka lisäksi on alati uudelleenmuuntuvassa vuorovaikutussuhteessa ihmistoiminnan ja yhteiskunnan kanssa. Suunnittelukohteena se on kuitenkin tavattoman kiehtova ja kaunis. Kommenttipuheenvuorossani muistutan, että luonnon suunnittelu vaatii väkisinkin ekologisen tiedon ja suunnitteluosaamisen vahvaa yhteennivomista; kehitystä, joka on jo hyvässä vauhdissa.

ILMASSA 

Iltapäivällä liitelemme ilmassa, pää pilvissä tutustuen alan uusiin kehityssuuntiin.  
Ilmassa-osion puhujakumppanina Viher-Aitta.

Tiina on vuorovaikutteisiin suunnittelumenetelmiin perehtynyt maisema-arkkitehti ja tekniikan tohtori. Hän on vastannut monenlaisten yhteiskehittämisprosessien suunnittelusta ja toteutuksesta monialaisen työskentelyn edistämiseksi ja yhteisen näkemyksen kirkastamiseksi. Hän uskoo monialaisten hankkeiden onnistuvan vain, kun eri osapuolten tarpeet ja heidän tuottamansa tieto jaetaan avoimesti ja kommunikoidaan ymmärrettävästi muille. Prosessi vaatii sitoutumista, luottamusta sekä taitoa muokata tuotettu tieto käytettävään muotoon.

Yhteinen visio

 Lounais-Kirkkonummen asukasyhdistys Loki ry toteutti vuonna 2023 visiohankkeen toiminta-alueensa kehittämisen tueksi. Hankkeessa tuotettiin kestävään tulevaisuuteen tähtäävä aluekehittämisen visio, jossa paikallisuus ja alueen ominaispiirteet kuten luonto- ja virkistysarvot ja kulttuurimaisema sekä alue asukkaidensa elinympäristönä nähdään voimavarana.

 Asukkaat ovat keskeinen osa elämää tämän alueen maisemassa ja koko hankkeen lähtökohtana on ollut huoli alueen kehittämisen suunnasta. Asukasyhdistys halusi tuoda keskusteluun kokonaisvaltaisen näkemyksen alueen tulevaisuudesta ja kehittämisen potentiaalista. Samalla tuotettiin tietoa asukkaiden elämästä Lounais-Kirkkonummella alueen tulevaa kaavoitusta varten.

 Yhteistyöllä ja vuorovaikutuksen tapoja ja kanavia kehittämällä koko yhteisön luovuus ja osaaminen voidaan valjastaa kaupunkien ja alueiden suunnittelun käyttöön. Samalla kannustetaan asukkaita ja muita alueiden käyttäjiä ottamaan enemmän vastuuta elinympäristöstään ja tuotetaan tietoa paikallisesta potentiaalista kaavoitusta ja alueen kehittämistä varten.

Jari Aaltonen on koulutukseltaan puistopuutarhuri, suunnitteluhortonomi, maisema-arkkitehti sekä taiteen tohtori. Aaltonen on toiminut suunnittelijana ja projektipäällikkönä monialaisessa suunnittelu- ja konsultointiyrityksessä. Aaltonen on työskennellyt myös eri teattereissa ja AV-tuotanoissa teknisissä ja taiteellisissa toimenkuvissa.

Puisto taideteoksena

Aaltonen väitteli Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulusta syksyllä 2023 aiheesta ”Puisto taideteoksena - kolme helsinkiläistä puistoa suunnittelun ja laajennetun lavastuksen näkökulmasta”. Tutkimuksessa tarkastellaan kolmea Helsingin kantakaupungin alueella sijaitsevaa julkista ulkotilaa puistosuunnittelun, laajennetun lavastuksen ja pragmatistisen taidefilosofian näkökulmasta. Tutkimusaineiston kautta voidaan nähdä, miten teatteri- ja lavastustaiteesta nousevia käsitteitä sekä käytäntöjä voidaan hyödyntää myös julkisten ulkotilojen suunnittelussa, jolloin lavastus on puistosuunnittelun yksi taiteellinen tulokulma. Lavastustaide on toiminut ja voi yhä edelleen toimia impulssina puistotilojen suunnittelulle. Sen avulla voidaan synnyttää merkityksellisiä, sekä elämyksellisiä puistotiloja.

Maisemaa muistuttava

Miten heittäytyä maisemaan alttiina vuorovaikutukselle ja olosuhteiden tarjoamille sattumille? 
Miten toimia tuulen, lämpötilan, ilman molekyylien ja hiukkasten kanssa vertaisena?
Miten sietää kontrollin puutetta ja epävarmuutta osana prosessia?

Teen taiteellista tutkimusta säälle altistumisesta taiteellisena menetelmänä. Työskentelyni ulkoilmassa tutkii taiteilijan sekä muiden elollisten ja ei-elollisten vertaista toimijuutta maisemamaalauksen kontekstissa.

Maalaan kuvaa maisemasta, mutta prosessin näkökulmasta maalaaminen on lähinnä intensiivinen maisemassaolemisen tapa ja läsnäolon ele, joka mahdollistaa immersion ja empatian kokemuksia maisemaa kohtaan.

 Työskentelyni kautta ilmasto elävine ilmiöineen materialisoituu maisemaa etäisesti (jos ollenkaan) muistuttaviksi teennöksiksi.