AU - Arkkitehtiuutisten artikkeli

Lue uusin MARKin Arkkitehtiuutisten palsta. Palstalla käsitellään ajankohtaisia maisema-arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtiammattikuntaa koskettavia asioita. Arkkitehtiuutiset on 12 kertaa vuodessa ilmestyvä arkkitehtien, sisustusarkkitehtien, Suomen maisema-arkkitehtien sekä Suomen suunnittelumaantieteilijöiden jäsen- ja uutislehti.

AU -  the Architect News

MARK disposes a couple of pages in the architectural information magazine Arkkitehti-Uutiset which is issued with 12 numbers a year and is in common for architects, landscape architects and interior architects.  The articles are printed in Finnish language.

2012 |2011 | 2010 | 2009

2012

2011

Arkkitehtiuutiset AU 11 2011:
Tämän vuoden kuulumisia ja ensi vuoden suunnitelmia
2011
Ekologiset kysymykset, kaupungistuminen sekä kaupunkitilojen ja luonnonympäristön yhteensovittaminen ovat puhuttaneet vuoden aikana. Aiheista kiinnostuneille on ollut tänä vuonna tarjolla poikkeuksellisen paljon mielenkiintoisia tapahtumia. Turussa järjestetyn Urban Nature -tapahtuman nimekäs ja laaja-alainen luennoitsijajoukko keräsi yhteen suuren joukon maisema-arkkitehteja ja muita alan parissa työskenteleviä ja opiskelevia. IFLAn (International Federation for Landscape Architects) Zurichissa menestyksekkäästi järjestämä kongressi keräsi yli tuhat kollegaa ympäri maailman ja vastaava eurooppalainen tapahtuma järjestettiin 2.-4.11. Tallinnassa. Teemat ja luennoitsijat ovat olleet kaikissa tapahtumissa ilahduttavan monialaisia. On hienoa huomata, että meille tärkeät asiat ovat yhä useammin esillä myös muiden ammattikuntien parissa.

Syyskokouksessa puitua
Lokakuisessa MARK:n syyskokouksessa nousivat esiin yhteistyö muiden yhdistysten kanssa, sekä vuoden alusta aloittava Uusi Koulu, josta Suomen tulevat maisema-arkkitehditkin valmistuvat. Teknilliseen Korkeakouluun kuulunut Arkkitehtiosasto muodostaa yhdessä Taideteollisen Korkeakoulun kanssa "Uuden Koulun" Aalto-yliopiston alle. Maisema-arkkitehteja koulutetaan Suomessa ainoastaan Aalto-yliopistossa, joten koulutusta koskevat ratkaisut ovat alan kannalta ymmärrettävästi merkittäviä. Seuraamme tilannetta ja informoimme lisää aiheesta alkuvuodesta.

MARK:n vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa tuodaan esille tarve vahvistaa yhteistyötä lähialojen ammattikuntien kanssa. Hyvä esimerkki on vuosi sitten yhdessä Viherympäristöliiton ja muiden VYL:n jäsenjärjestöjen kanssa perustettu MaMa-työryhmä (Maisema Maankäytön suunnittelussa), jonka taustoja työryhmän puheenjohtaja Mervi Vallinkoski valotti numerossa 3. Työryhmä sai yhdessä aktiivisten jäseniensä kanssa koottua esityksen maiseman huomioimisesta maankäytön suunnittelua ohjaavissa laissa ja ohjeistuksissa.  Lausunto esiteltiin asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurulle, joka piti MaMa-työryhmän perustavoitteita oikeina sekä MRL:n arviointia tältä osin tarpeellisena. Työryhmän toiminta on kannustava esimerkki jäsenistön kokemuksen ja aktiivisuuden hyödyntämisestä sekä järjestöjen välisestä yhteistyöstä.  Toivottavasti saamme ensi vuonna vahvistettua yhteistyötämme myös SAFAn ja muiden lähialojen yhdistysten kanssa.

Kokouksessa valittiin myös johtokunta vuodelle 2012. Göran Johnson, Jukka Jormola, Emilia Weckman, Seppo Mäkinen, Anni Järvitalo, Sirpa Törrönen, Jouni Heinänen, Elina Kalliala sekä yhdistyksen puheenjohtajaksi uudelleen valittu Arto Kaituri jatkavat. Uusiksi jäseniksi johtokuntaan valittiin Pia Kuusiniemi, Sonja Semeri ja Liina-Maija Raittila. Varajäseninä jatkavat Meri Mannerla-Magnusson ja Zuzana Hrasko-Johnson. Opiskelijajärjestö Vista valitsee oman edustajansa myöhemmin tänä vuonna. Kiitos kaikille aktiivisille jäsenille ja onnea uusille johtokuntalaisille.

2012
Ensi vuodellekin riittää lukuisia mielenkiintoisia tapahtumia, varsinkin Helsingissä, ensi vuoden World Design Capitalissa. Maisema-arkkitehtipäivät järjestetään Bio Rexissä, 12.10.2012, ja mukaan toivotaan entistä enemmän myös muiden alojen edustajia. Aiheesta lisää ensi vuoden puolella. Yhdistyksen toiminnan kehittäminen jatkuu ensi vuonnakin yhdessä talkoovoimin. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan yhdistyksen toimintaan.

Kiitos kaikille aktiivisille jäsenille tämän vuoden ponnisteluistanne.  Tästä on hyvä jatkaa.

Elina Kalliala
Tiedottaja, MARK

Toiveita ja kommentteja yhdistyksen toiminnasta voit lähettää edelleen osoitteeseen Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen . Ilmoitathan muuttuneet yhteystietosi osoitteeseen jasenrekisteri (at) m‐ark.fi. Tiedotteita tulee yhdistykseltä kuukausittain.
Yhdistyksemme nettisivuja on päivitetty tänä vuonna toimivammiksi ja selkeämmiksi. Sieltä voit lukea myös aikaisemmin A-uutisissa julkaistut MARK-palstan kirjoitukset.

Arkkitehtiuutiset AU 10 2011:
Maisema-arkkitehti Malin Blomqvist tekee suomalaista maisema-arkkitehtuuria tunnetuksi mielenkiintoisilla töillään ja kilpailuvoitoillaan. Blomqvistin suomalais-tanskalainen MASU PLANNING- toimisto on juuri voittanut Carlsbergin asema-aukion kilpailun Kööpenhaminassa.

Alkuaan Kirkkonummelta kotoisin oleva Malin aloitti maisemaopinnot Otaniemessä 1997. Yhteys Tanskaan syntyi ensimmäistä kertaa Kööpenhaminassa Kunstakademiets Arkitektskole:en vaihto-opiskelijana 2001. Opintovuoden aikana Malin tutustui myös nykyiseen yhtiö- ja elämänkumppaniinsa Sune Osleviin. Vaihtovuoden jälkeen työ, opinnot ja asuinpaikka vaihtelivat Suomen ja Tanskan välillä, kunnes valmistumisen jälkeen talvella 2005 työpaikka löytyi jo aiemmin tutusta Stig L. Andersonin toimistosta. Kolme vuotta tämän jälkeen oma MASU PLANNING -toimisto alkoi pikkuhiljaa muuttua todellisuudeksi.

Linkkinä kahden maan välillä
MASU PLANNING:ssa työskentelee Blomqvistin ja toisen osakkaan lisäksi kaksi tanskalaista maisema-arkkitehtia ja yksi suomalainen maisema-arkkitehtiopiskelija. Toimisto työskentelee kaikissa mittakaavoissa, mutta Suomessa MASU on toistaiseksi tehnyt pääasiassa yleissuunnitelma- ja ideointitason projekteja, jotka ovat etäisyyden vuoksi olleet käytännössä helpompia.

- Tanskassa työskentelemme enemmän laidasta laitaan. Nyt liikkeelle jo ryminällä lähtenyt Carlsbergin aukio tuo oman lisänsä skaalaan: suurin osa asiakkaistamme on julkisia tahoja tai kuntia, mutta Carlsbergin kohdalla tilaaja on yksityinen.

- Teemme jatkuvasti myös kilpailuja, mutta vaikka voittoja on ollut kiitettävästi, on prosessi kilpailuvaiheesta jatkotyöstöön usein valitettavan pitkä ja epävarma. Porkkanana on tietysti hyvin kiinnostavan ja tavoitettavan projektin parissa työskentely.

Suomessa MASU on enimmäkseen työskennellyt Helsingin tulevien satama- ja teollisuusalueille rakennettavien kaupunginosien kehittämisen parissa. Nykyiseltään vastaavia projekteja on meneillään myös muualla, kuten Espoossa.  Ensimmäinen Suomeen sijoittuva toteutusprojekti, Viikinmäkeen sijoittuvan asuinkorttelin pihasuunnitelma, on tällä hetkellä käynnissä. Myös Kastellin koulun ympäristö Oulussa on jatkotyöstön alla.

Ryhmätyöskentely kunniaan
Tanskassa arkkitehtien ja maisema-arkkitehtien suuri määrä on johtanut jatkuvaan kilpailutilanteeseen, jolloin tehtävien saamiseen täytyy panostaa eri tavalla, Malin kertoo. Maisema-arkkitehtejä vaaditaan lähes jokaisessa kutsukilpailuissa osaksi kilpailutyöryhmää. Myös investoijat ovat huomanneet ympäristön suunnittelun vaikutukset myyntiarvoon. Tiimi- ja ryhmätyöskentelyyn ollaan myös Tanskassa tottuneempia kuin monesti Suomessa. Monet suunnitteluprosessin käytännön asiat ovat Malinin mielestä kuitenkin samat kaikissa pohjoismaissa, mikä helpottaa maidenvälistä työskentelyä. Nyt Tanskassa pinnalla olevista asioista hän nostaa esille väliaikaiset ja aktivoivat kaupunkitilat sekä hulevedet.

- Viime vuosina on tehty paljon projekteja väliaikaisista, aktivoivista kaupunkitiloista. Esimerkiksi kehitettävien, mutta vielä muuttumattomien teollisuusalueiden kaupunkitilojen ympäristöön panostetaan, jotta alueen ilme muuttuisi myönteiseksi ja innovatiiviseksi jo ennen uuden rakennuskannan tuloa. Etsitään rosoisempaa, väliaikaisempaa ilmettä, jolloin materiaalit ja rakenteet voivat olla halvemmat ja lyhytikäisemmät tai siirrettävät.

- Veden imeyttäminen ja kuljettaminen tiiviissä kaupungissa mahdollisimman kestävällä tavalla on noussut Tanskassa tärkeäksi aiheeksi. Yksi syy tähän on kuluneen puolen vuoden ennätysmäiset sademäärät. Myös materiaalien elämänkaari ja paikallisuus puhuttavat. Varsinkin tällä saralla olisi toivottavaa että rakennuttajat, erityisesti kunnat ja muut julkiset tahot, huomioisivat asiaa enemmän. Mittausstandardien puuttuminen vaikeuttaa varsinkin kestävän rakentamisen sertifioinnin myöntämisessä.

Carlsbergin aukio osa uutta kaupunginosaa
Carlsbergin alue sijaitsee Tanskassa Kööpenhaminan keskusta-alueella. Alue on nimetty siellä toimineen panimoyrityksen mukaan. Panimotoiminnan siirtyminen tarjosi mahdollisuuden rakentaa Kööpenhaminan keskustan tuntumaan uusi omaleimainen kaupunginosa.

Carlsbergin kiinteistöyhtiö järjesti kesällä 2011 avoimen projektikilpailun, jossa etsittiin kokonaisvaltaista suunnitteluratkaisua Carlsbergin rautatieaseman yhteyteen rakennettavalle keskusaukiolle (pinta-ala 5000m2). Aukio sijaitsee entisellä panimoalueella ja liittyy uuteen rakennettavaan rautatieasemaan. Kansirakenteiden päällä sijaitsevalla aukiolla on eri kaupunginosia ja toimintoja yhdistävän roolin lisäksi myös kaupunkitilallisesti vahva virkistyksellinen merkitys.

Rauhaa kiireen keskelle
Carlsbergin asema-aukion haasteena oli monien risteävien liikennemuotojen ja niiden vaatimusten yhteensovittaminen sekä laadukkaan ja oleskeltavan kaupunkitilan luominen kahden kaupunginosan risteyskohdassa.

- Teimme kisan, kuten yleensä avoimien kisojen kohdalla, melko tiiviillä toimiston omalla porukalla. Tuomariston mieleen oli se, miten saimme kiireiseen, liikkeen vaikuttamaan kaupunkitilaan luotua rauhallisempia alueita suurten oleskeluelementtien ja vesipinnan kautta, sekä yhdistämään koko aukion yhdellä vaihtelevalla ja kauttaaltaan kuljettavalla kiveyspinnalla. Kiitosta saivat lisäksi ideoiden ja konseptin selkeä viestittäminen ja illustroiminen.

Konseptina liike ja pysähtyminen
Suunnittelun lähtökohtana ovat olleet liike sekä eri toiminnot, jotka kulkevat ja risteävät aukiolla. Eri suuntiin avautuvan avoimen tilan läpi kävellään, pyöräillään ja sitä ympäröivät useat toimistorakennukset. Aukio tarjoaa myös paikan oleskeluun toiminnan ja liikkeen keskellä.

Toimintojen ja samalla myös koko keskusaukion pohjana on pinnoite, jonka mittakaava ja rytmi mukautuvat aukiolla tapahtuvaan liikkeeseen. Aukion halki virtaava graniittipinnoite jakautuu erikokoisten ja sävyisten graniittikivien ja -laattojen yhdistelmiin. Suunnitteluvaiheessa tehdyn tila-analyysin pohjalta syntyi vyöhykejako, jossa laattakoko suurenee liikennemäärän ja liikkeen kasvaessa ja pienenee asteittain kohti oleskelualueita.

Yksi aukion kohokohdista on eri toimintojen solmukohdassa sijaitseva vesiaihe. Vesiaiheen kautta aukioon yhdistyvät myös alueen maanalaiset toiminnot, kuten pysäköinti ja polkupyörien säilytys. Matala vesipeili on vastakohta voimakkaalle graniitille ja tuo taivaan valon ja heijastuksen kaupunkitilaan.

Julkisivujen ja pinnoitemaailman kulmikkuuden vastakohtana on aukiolla esiintyvä pyöreä muoto, joka toistuu vesiaiheen ohella kalusteissa, paviljonkimaisissa rakennuksissa (kahvio/kioski) sekä pyöränsäilytyspaikoilla.

Liikkeen täyttämä aukiotila rajautuu länsiosassa laajaan pyöreään istutusalueeseen, joka muodostaa keskusaukiolle kiinnostavan oleskelualueen ja reunustaa aukiolle sijoittuvia kahvila- ja ravintolatoimintoja. Kaikki eri elementit muodostavat yhdessä aukion, jossa liike rytmittää tilaa muodostaen moniulotteisen, useita eri käyttäjiä palvelevan ja kestävän kokonaisuuden.

Arkkitehtiuutiset AU 09 2011:
Kirjoitussarja maisema-arkkitehdeistä, osa 2. Haastateltavana Margit Antikainen
Haastattelu on julkaistu lyhennettynä Arkkitehtiuutisten numerossa 9/2011

Kirjoitussarja maisema-arkkitehdeistä jatkuu Puolustushallinnossa työskentelevän maisema-arkkitehdin Margit Antikaisen haastattelulla.
Antikainen aloitti työnsä Puolustushallinnon rakennuslaitoksessa vuoden 1996 lopussa. Työnkuva on muuttunut Puolustushallinnossa tapahtuneiden muutosten tahdissa, jotka ovat koskeneet myös puolustushallinnon viheralaa.

1. Mikä on työnkuvasi Puolustushallinnossa?
Tulin Puolustushallinnon rakennuslaitoksen palvelukseen vuoden 1996 lopussa. Tehtäväni nimike oli maisemaarkkitehti. Työnkuvani on muuttunut puolustushallinnossa tapahtuneiden muutosten tahdissa, jotka ovat koskeneet myös puolustushallinnon viheralaa. Puolustusministeriössä oli ollut puutarha-arkkitehdin virka vuodesta 1963 lähtien. Puolustusvoimilla oli tuolloin huomattava määrä varuskunta-alueita, joihin kuuluivat myös laajat asuntoalueet. 1960-luvulla puolustusministeriöllä oli oma rakennusosastonsa, joka huolehti suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Rakennustoimisto oli tuolloin Suomen suurin rakennusliike, joka rakensi varuskunnat omana työnään. Tämä koski myös viheralueita. Muistan kun puutarha-arkkitehdin virkaa ensimmäisenä hoitanut maisema-arkkitehti Aina Harju-Söderberg kerran mainitsi, että toukokuussa astuttiin junaan ja lähdettiin varuskuntiin. Kierrokselta palattiin syksyllä. Työkenttänä oli koko Suomi. Tehtiin suunnitelmia, valvottiin toteuttamista ja annettiin ohjeita paikallistoimistojen väelle. Puolustusministeriössä oli oma metsäosasto, joka huolehti harjoitus- ja ampumaalueiden metsien hoidosta. Yhteistyö oli puuston hoidossa saumatonta myös rakennetuilla alueilla.

Ministeriön ajan toimintatavat olivat vielä vallalla kun tulin Katajanokalle muuttaneeseen Puolustushallinnon rakennuslaitoksen keskusyksikköön. "Kentältä" soitettiin ja pyydettiin suunnitteluapua tai viheraluekysymyksissä. Ministeriö myönsi vuosittain viherrakentamiseen määrärahan, jonka kohdentamiseen saatoin vaikuttaa. Isommat suunnitelmat tilattiin suunnittelutoimistoilta ja pienet tehtiin itse. Nykyisin ei keskusyksikössä ole omaa suunnittelua lainkaan. Edeltäjäni aikana oli alettu kehittää varuskuntasuunnitteluun liittyvää maankäytön suunnittelua. Vuonna 1995 oli valmistunut Puolustushallinnon maa-alueiden käyttö- ja hoitoluokitus, jossa oli esitetty maankäytölle ja viheralueiden hoidolle merkintätavat. Maankäyttömerkinnät perustuivat pitkälti kaavamerkintöihin. Viheralueluokitus puolestaan perustui v. 1993 julkaistuun Taajaman viheralueiden hoitoluokitukseen. Olin itse ollut laatimassa luokitusta Matti Ventolan ja Kaija Uusitalon kanssa, joten se oli minulle tuttua asiaa.

Vuonna 1994 oli puolustusministeriön rakennusosastosta ja puolustusvoimien alueellisesta kiinteistöorganisaatiosta muodostettu puolustusministeriön alainen nettobudjetoitu virasto, Puolustushallinnon rakennuslaitos. Sen työntekijämäärä oli 2500. Tällä hetkellä työntekijöitä on n. 1000. Toimintojen rationalisointi, palvelujen ulkoistaminen ja varuskuntien lakkauttaminen ovat jatkuneet koko ajan. Asuntoalueet erotettiin Kruunuasunnot Oy:lle, rakennusten hallinta siirtyi Senaatti-kiinteistöille ja metsät Metsähallitukselle. Lisää muutoksia on edessä tulevina vuosina. Laitoksen toimintatapojen muuttuessa työni on keskittynyt entistä enemmän maankäyttö- ja maisemasuunnitteluprojektien johtamiseen.

2. Mitkä ovat (maisema-arkkitehdin) tärkeimmät ominaisuudet työsi kannalta?
Olen työskennellyt ennen rakennuslaitoksen palvelukseen tuloa maisemasuunnittelijana Vantaan ja Hyvinkään kaupungeilla sekä osakkaana Maisema ja Ympäristö Oy:ssä. Minulle kertyi tuolloin monipuolista kokemusta sekä detaljisuunnittelusta että laaja-alaisesta suunnittelusta. Olin laatimassa myös Ympäristöministeriölle 1990-luvun alussa Taajaman viheralueiden käyttö- ja hoitoluokitusta ja Kaupunginpuutarhurien Seuralle Viheralueiden hoitoluokitusta. Monipuolisesta kokemuksesta on ollut apua vaihtelevissa tilanteissa. Tärkeänä pidän myös organisointi- ja yhteistyökykyä eri asiantuntijoiden kanssa.

3. Kertoisitko jostain mielenkiintoisesta tai ajankohtaisesta työtehtävästäsi tai projektistasi, jossa olet (Puolustushallinnossa) ollut mukana?
Olen päässyt tutustumaan lähes kaikkiin Suomen varuskuntiin ja useimpiin ampuma- ja harjoitusalueisiin eri puolilla Suomea. On ollut tilaisuus nähdä paikkakuntia ja kohteita, joita ei varmasti olisi tullut muuten nähtyä. Puolustusvoimien alueilla on huomattava määrä erilaisia suojelualueita. Niiden arvot säilyvät, koska alueet ovat suljettuja. Monilla kasarmialueilla on kiinnostava menneisyys ja hienoja miljöitä.

Olen huomannut, että ilmapiiri ja temperamentti vaihtelevat eri puolilla Suomea. Maankäytön suunnittelu on todellista tiimityötä, jossa osapuolet on saatava innostumaan tehtävästä. En osaa sanoa, mikä olisi mielenkiintoinen tehtävä. Valmiusprikaatit ovat mahtavia, lennostossa on oma hohtonsa ja merivoimien alueet ovat upeita. Haastavin on kenties ollut Santahaminan maankäyttö- ja maisemasuunnitelma, koska alue on keskeinen, upea luonnoltaan ja historialtaan ja siihen kohdistuu monenlaisia tavoitteita.

Olin vuosia mukana pohjoismaisessa Nordisk Forsvarsbyggin toiminnassa. Se on yhteistyöelin, jossa pohjoismaiset vastaavat toimijat järjestävät yhteisiä workshoppeja ja muita kokouksia. Sen ansiosta olen päässyt tutustumaan lukuisiin Tanskan, Ruotsin ja Norjan sotilasalueisiin.

4. Kenen toimijoiden ja yhteistyötahojen kanssa työskentelette?
Maankäytön suunnittelua varten kootaan projektiryhmä, johon nimetään osallistujat puolustushallinnon osapuolten lisäksi Senaatti-kiinteistöistä, Metsähallituksesta ja mahdollisista muista omistajatahoista. Mukana ovat aina lisäksi mm. maakuntaliiton, kunnan, Museoviraston ja ELY-keskuksen edustajat. Puolustushallinnon maankäytön suunnittelu on vuorovaikutteista ja mahdollisimman avointa. Viranomaisten on tärkeä tietää, mitä tarpeita puolustusvoimilla on tulevaisuudessa. Suunnitelmat esitellään useimmiten myös medialle.

5. Mikä on työssäsi haastavinta tai palkitsevinta?
Projekti on tärkeä kuvata mahdollisimman tarkasti tarjouspyyntövaiheessa. Niin saadaan pätevät tekijät, jotka sitten onnistuvat kiteyttämään monesta suunnasta tulevan informaation hyvän suunnitelman muotoon. Tärkein informaatio ja tarpeet tulevat puolustusvoimien ammattilaisilta. Tietoa joutuu usein lypsämään. On palkitsevaa havaita, kuinka innostus usein kasvaa projektin edetessä ja uusia ajatuksia syntyy. Tavoitteeni on saada aikaan hyvä suunnitelma ja että koko ryhmä tuntee onnistuneensa työssä.

6. Miltä tulevaisuus näyttää Puolustushallinnossa?
Puolustusvoimien rahapula saattaa rajoittaa suunnittelu toimeksiantojen määrää. Varuskuntien suunnittelulle on kuitenkin tarvetta myös tulevaisuudessa vaikka lakkautuksia tapahtuukin. Lakkautettujen varuskuntien toimintoja siirretään muihin varuskuntiin ja muutokset vaativat kokonaissuunnittelua. Maankäytön suunnittelun yhteydessä tehtävät maisemasuunnitelmat edellyttävät maisema-arkkitehdin pätevyyttä.

Elina Kalliala,
tiedottaja MARK

Arkkitehtiuutiset AU 08 2011: 
IFLA - maisema-arkkitehtien maailmankongressi Sveitsissä 24.-29.6.2011

IFLA World Council kokoontui tänä vuonna kesäisessä Sveitsissä. Kyseessä oli järjestön 48. kokoontuminen. Rappenswillin yliopiston tiloissa juhannusaattona aloitettua, johtokunnalle ja delegaateille avointa kaksipäiväistä kokousosuutta seurasi kolmipäiväinen kansainvälinen kongressi Zϋrichissä. Kongressin järjestivät IFLA:n kanssa yhteistyössä isäntämaan maisema-arkkitehtiliitto BSLA ja Zϋrichin kaupungin puisto-osasto (Grϋn Stadt Zϋrich).

Kokouksen ensimmäinen päivä kului ns. perusproseduureissa ja mm. juuri ennen kokousta tapahtuneen rahastonhoitajan eron jälkimaininkeja puidessa. Johtokunnassa jatkavat puheenjohtajana meksikolainen Desiree Martinez (SAPM) alueellisista liitoista Carlos Jankilevich Costa Ricasta (IFLA Americas region, ASOPAISAJE) ja Alan Titchener (IFLA Asia Pasific Region, NZILA) Uudesta Seelannista ja Euroopan alueen edustajana Nigel Thorne (Iso-Britannia, LI). Uudeksi pääsihteeriksi valittiin venäläinen Ilja Mochalov (ALAROS).

Toisena kokouspäivänä kokoontuivat alueelliset liitot ja erilaiset työryhmät omiin palavereihinsa. IFLA Europe - kokouksessa todettiin maisema-arkkitehtien ammattidirektiivityön etenevän myötätuulessa. Siitä odotetaan lisää uutisia lähiaikoina, toivottavasti jatkossakin positiivisia. Oleellista on, että MARK toimii muiden jäsenjärjestöjen ohella aktiivisesti ja lobbaa asiaa oikeille tahoille oikeaan aikaan.

Työryhmistä merkittävimpänä pidän tällä hetkellä Eurooppalaisen maisemasopimuksen mallin pohjalta kansainvälistä maisemasopimusta ajavaa työryhmää. Kathryn Mooren (Iso-Britannia, LI) vetämänä on jo tehty paljon työtä ja tuloksia nähtäneen tulevaisuudessa. Osallistuin itse James Taylorin (Kanada, CSLA) vetämään koulutus-työryhmän palaveriin. Keskusteluissa nousi esiin mm. "maisemakasvatustyön" tarpeellisuus jo päiväkoti- ja peruskoulutasoilla, miksei aihe jossa ajateltavaa myös omalle liitollemme.

Kokouksen päätteeksi esitettiin yhteinen toive, että IFLAn toimintatapoja ja sääntöjä tulisi kehittää joustavampaan suuntaan. Turhaa byrokratiaa ja hallinnollisia kiemuroita tulisi karsia, sillä ne vievät tilaa varsinaiselta asialta, eli työryhmätyöltä ja alueellisilta palavereilta.

Zϋrichissä jatkettiin kongressilla, jonka järjestelyt toimivat sveitsiläisellä täsmällisyydellä. Scales of Nature- teemalla otsikoitu kongressi oli jaettu temaattisesti kolmeen osaan, joista kukin teema väritti yhden päivän teemoja ja esityksien sisältöjä. Aamun luento-osuuksia seurasi samanaikaisesti joko tieteelliset sessiot tai ekskursiot. Lähes uuvuttavan laaja tarjonta piti suuren yleisön (huikeat 1300 osallistujaa) varsin tyytyväisenä.

Luentojen taso oli vaihteleva. Mielenkiintoinen puheenvuoro oli egyptiläisen arkkitehti Mohammed Eshahedin sosiaalisen median ja julkisen ulkotilan - virtuaalisen ja fyysisen tilan - suhdetta peilaava esitys. Kiinalaisen Yu Kongjian luento oli mielenkiintoinen vaikkakin kuulemma varsin samansisältöinen kuin viime vuosina eri yhteyksissä nähty. Vauhdilla toteutettujen valtavien projektien todellinen ympäristöystävällisyys ja kestävän kehityksen periaatteiden toteutuminen herättävät epäilyksiä. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten Turenscape- toimiston projektien seuranta toimii. Toivottavasti Kiinassa joku tarttuu tutkimusaiheena asiaan.

Tieteellisen osion vaihtelevaa, osin varsin heikkoa tasoa kommentoi moni kollega ja sama tuli mieleen seuratessa Kestävä energiamaisema- teeman sessiota. Olisiko järkevää näinkin pienen ammattikunnan kohdalla tason nostamiseksi koota tutkimustyön esittely yhteen tapahtumaan. IFLA ja ECLAS voisivat yhdistää voimansa ainakin niinä vuosina kun maailmankongressi järjestetään Euroopassa sen sijaan että saman vuonna on kaksi tieteellistä kongressia.

Ensi vuonna 49. IFLA konferenssi pidetään syyskuussa Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Tavattuani ensi vuoden järjestelyistä vastaavia henkilöitä, luvassa lienee varsin lämminhenkinen, paikallisen lukumäärältään varsin pienen ja iältään nuoren ammattikunnan järjestämä tapahtuma. Ehkä joskus tulevaisuudessa uskallamme Suomessakin tarttua haasteeseen?

Tässä yhteydessä on syytä mainostaa seuraavaa IFLA Europe- alueellista kongressia, sillä se järjestetään niinkin lähellä kuin Tallinnassa. Lisää aiheesta tapahtuman verkkosivuilta www.efla2011.com.

Emilia Weckman
Maisema-arkkitehti MARK
MARK varapuheenjohtaja, IFLA delegaatti

Arkkitehtiuutiset AU 05 2011:
Kirjoitussarja maisema-arkkitehdeistä, osa 1. Haastateltavana Harri Palo
Maankäyttöpäällikkönä Kirkkohallituksessa

Harvinaisemmilla sektoreilla toimivien maisema-arkkitehtien työnkuvaa valottavan haastattelusarjan aloittaa Kirkkohallituksessa kymmenen vuotta työskennellyt maankäyttöpäällikkö Harri Palo. Kirkkohallitus hoitaa evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteisiä tehtäviä. Maankäyttöpäällikön työ on huolehtia siitä, että tehdään oikeita asioita oikealla tavalla. Varsinainen työ tehdään seurakunnissa. Palo vastaa maankäytön suunnittelusta, hautausmaa-asioista ja muista maankäyttöasioista, myös seurakuntien kiinteistöjen myynneistä. Lisäksi työhön kuuluvat päätöksien valmistelu, koulutustilaisuuksissa puhuminen sekä opastus ja neuvonta.

Kenen toimijoiden ja yhteistyötahojen kanssa työskentelette?
Tärkeimmät yhteistyötahot tässä työssä ovat tietenkin seurakunnat, seurakuntapuutarhurit, kiinteistöpäälliköt, talouspäälliköt ja papit. Seurakunnat kuuluvat hiippakuntiin, joiden asioita hoidetaan piispojen johtamissa tuomiokapituleissa. Kirkkohallituksessa tärkein yhteistyökumppanini on rakennusasioista vastaava yliarkkitehti. Valtionhallinnossa kirkollisasiat kuuluvat opetusministeriölle. Maankäytön suunnittelukysymyksistä keskustelen usein kuntien kaavoittajien kanssa. Kulttuuriperintöasioissa teemme tiivistä yhteistyötä Museoviraston kanssa, meillä on yhteisiä julkaisuhankkeitakin.

Kertoisitko jostain mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta työtehtävästäsi?
Seurakunnilla on käytössä ympäristödiplomijärjestelmä. Järjestelmän käsikirjaa päivitetään parhaillaan, tekeillä on jo käsikirjan kolmas laitos. Diplomin saaminen ja uusiminen edellyttää, että seurakunta arvioi ja kehittää toimintojaan ympäristöystävällisiksi. Asia on edennyt seurakunnissa hyvin, erityisesti voisin mainita Oulun hiippakunnan seurakunnat. Järjestelmä tuntuu sopivan niin suurten seurakuntayhtymien kuin pientenkin seurakuntien tarpeisiin.

Mitkä ovat maisema-arkkitehdin tärkeimmät ominaisuudet työsi kannalta?
Seurakunnilla on osa maan arvokkaimmista kulttuuriympäristöistä. Työni painottuu usein kulttuuriperinnön suojelun ja ylläpidon kysymyksiin. Tosin suuria muutoksia tapahtuu harvoin seurakunnan tontilla, useammin siinä naapurissa. Tämä työ ei ole niinkään suunnittelua, vaan neuvottelua ja organisointia. Asiakkaita minulla on paljon, on eduksi, jos on järjestelmällinen.

Mikä on työssäsi haastavinta ja palkitsevinta?
Saan yhteydenottoja runsaasti myös yksityisiltä kansalaisilta. Heille ei koskaan voi vastata hätäisesti tai huolimattomasti. Aina ei voi tietenkään vastata asiakkaan mielen mukaisesti, mutta asiat on pyrittävä selvittämään.

Miltä tulevaisuus näyttää Kirkkohallituksessa?
Kirkon hallinto on kevyt, emme voi odottaa merkittäviä lisäresurssointeja. Seurakunnat työllistävät maisema-arkkitehteja varmasti tulevaisuudessakin erilaisilla konsulttitoimeksiannoilla. Tavoitteenamme on kehittää hautausmaiden hoitosuunnitelmien laatimista. Jos se tuottaa tulosta, työtehtäviä voi tulla useammallekin maisema-arkkitehdille.

Terveisesi kollegoillemme
Maisema-arkkitehteja työskentelee pääkaupunkiseudun ulkopuolella kovin vähän. Työtehtäviä voi löytyä myös Pohjois- ja Itä-Suomesta.

Elina Kalliala
tiedottaja, MARK

Arkkitehtiuutiset AU 04 2011:
Kirjoitussarja maisema-arkkitehdeistä alkaa

Maisema-arkkitehtejä työskentelee tänä päivänä lähes 200 ympäri Suomea erilaisissa työtehtävissä. Julkisella ja yksityisellä sektorilla toimivat maisema-arkkitehdit vaikuttavat pääosin suurimmissa kaupungeissa ja kunnissa. Kollegamme työskentelevät parhaimmillaan kaikilla kaavatasoilla, monipuolisten ympäristösuunnitelmien parissa alueiden kehitysideoinnista tarkimpaan toteutusvaiheen suunnitteluun.

Laajeneva työnkuva
Erilaisten ympäristöä koskevien ongelmien ja uhkakuvien ennaltaehkäisy, minimoiminen ja hallinta ovat maisema-arkkitehtien arkipäivää. Ympäristön viihtyisyydestä ja toimivuudesta pyritään huolehtimaan monipuolisesti eri suunnittelutasoilla. Koulutuksen laaja-alaisuus antaa hyvän pohjan toimia erilaisissa työtehtävissä ja erilaisten työryhmien jäsenenä ¬- olennaisen tärkeä osa työtä onkin yhteistyö eri ammattikuntien kanssa. Työnkuva laajenee tulevaisuudessa entisestään ympäristön uusien haasteiden ja yhdyskunnan muutosten mukana. Viime vuosien suotuisasta kehityksestä huolimatta moni taho ja projekti kaipaavat edelleen maisema-arkkitehdin työpanosta.

Maisema-arkkiteht(uur)i muutoksessa
Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtuurin laitoksen liityttyä Aalto-yliopistoon on maisema-arkkitehtienkin ammattikuntaan odotettavissa edelleen entistä moninaisempaa osaamista ja näkökulmaa. Ympäristöä koskevat uudet tavoitteet ja haasteet muuttavat nekin maisema-arkkitehdin työnkuvaa. Kollegojen muodostama ammatillinen verkko on tärkeä niin yhteistyön kuin kollegiaalisen tuenkin vuoksi. Harva osaa enää sanoa missä kaikkialla maisema-arkkitehdit vaikuttavat ja miten. Onkin aika päivittää tietomme tällä saralla.

Maisema-arkkitehtiverkoston laajuus yllättää
Kuinka moni tietää miten maisema-arkkitehti vaikuttaa Kirkkohallinnossa tai maakuntajohtajana? Millaisten haasteiden parissa maisema-arkkitehdit työskentelevät eri alueiden elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksissa tai ministeriöissä? Tällä palstalla alkavan kirjoitussarjan tarkoitus on valottaa maisema-arkkitehtiverkoston laajuutta ja harvinaisemmilla sektoreilla toimivien maisema-arkkitehtien työnkuvaa.

Kirjoitussarjan aloittaa seuraavassa numerossa maankäyttöpäällikkönä Kirkkohallituksessa toimiva maisema-arkkitehti Harri Palo.

Elina Kalliala
tiedottaja, MARK

Arkkitehtiuutiset AU 03 2011:
Maisema maankäytön suunnittelussa - MAMA
Viherympäristöliitto (VYL), Suomen Maisema-arkkitehtiliitto (MARK) ja muut VYL:in jäsenjärjestöt perustivat vuoden 2010 lopussa työryhmän valmistelemaan ja selvittämään maankäytön suunnittelun lakiohjauksen kehittämistarpeita erityisesti maiseman näkökulmasta. Ryhmä nimettiin MAMAksi - maiseman huomioiminen maankäytön suunnittelussa (1).

MAMA-ryhmä käynnisti selvitystyön. Järjestöjen tavoitteena on, että työn pohjalta ympäristöministeriössä käynnistettäisiin virallinen työryhmätyöskentely. Esitys työryhmän perustamisesta tehtiin ympäristöministerille vuoden 2010 lopussa. Päätös työryhmän perustamisesta siirtyy kuitenkin vaalien yli.

MAMA-ryhmä järjesti tammikuussa Tampereella workshop-päivän, jossa hahmottui ryhmän työskentelyn painopisteet. Yhtenä tavoitteena työssä ovat maankäyttö- ja rakennuslain uudistustarpeet sekä lain tulkinnan ohjeistaminen. Työssä esitetään maisema-asioiden huomioon ottamista paremmin laissa. Kyse voi olla niin kaavojen sisältövaatimuksista, selvitysten riittävyydestä kuin vaikutusten arvioinnin vaatimuksistakin.

Työryhmässä on noussut selkeästi esiin myös maisemaselvitysten ohjeistuksen tarve. Tavoitteena on kehittää ja yhtenäistää selvitysten sisältöä ja laatua. Maiseman arvoja ja laatua tai vaikkapa viheralueiden riittävyyttä. Määrää kuvaavat mittarit ovat lisäksi määrittelemättä - tosin niiden osalta näkemys saattaa jäädä vielä tässä vaiheessa vain suuntaa-antavaksi syvemmän tutkimustiedon aiheesta puuttuessa.

Selkeä maisemaa ja viheralueita koskeva tulevaisuuden haaste on myös ilmastonmuutos, joka tuo mukanaan yhdyskuntarakentamisen tiivistämisvaatimuksen. Maisema- ja viheralueselvityksiä tulisi kehittää, jotta täydennysrakentaminen voitaisiin sijoittaa siten, että maiseman ja virkistyksen kannalta tärkeimmät alueet säästyvät.

Ilmastonmuutokseen liittyvät myös hulevesien hallintakysymykset. MAMA-ryhmä otanee kantaa viheraluesuunnittelun kehittämistarpeisiin tästä näkökulmasta. Sijoittuvathan hulevesikosteikot ja viivyttävät painanteet suurelta osin juuri viheralueille.

MAMA-työryhmän työ kestänee reilun vuoden. Kyseessä on mittava ja monitahoinen kokonaisuus, johon osallistuu suuri joukko asiantuntijoita pienryhmissä ja workshoppeissa. Ajatusten kokoaminen, työstäminen ja priorisoiminen työryhmässä vaatii myös aikansa.

Maisema-arkkitehdit ovat ottaneet tämän mielenkiintoisen haasteen hyvin innostuneesti vastaan - käytännön työssä olemme itse kukin miettineet, kunpa näihin aiheisiin luotaisiin ohjeistusta ja malleja sekä saataisiin lainsäädännönkin tukea. Työryhmän tavoitteena on vaikuttaa valtion ympäristöhallin-nonkin suuntaan siten, että siellä tunnistettaisiin paremmin alan tutkimustarpeet sekä tarve ohjeistukselle ja malliesimerkkien esittämiselle.

Mervi Vallinkoski
maisema-arkkitehti MARK

(1) Maisemalla tarkoitetaan laajaa maisemakäsitystä eurooppalaisen maisemayleissopimuksen mukaisesti.
www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=94604&lan=fi

Arkkitehtiuutiset AU 02 2011:
Kansainvälisiä maisemia

Suunta kohti kansainvälisyyttä on arkipäivää monilla aloilla. Maisema-arkkitehdeilla on aina ollut paljon yhteistä muiden maiden ammattilaisten kanssa. Olimmehan mukana perustamassa maisema-arkkitehtien yhteistä kattojärjestöä (IFLA) jo vuonna 1948, ja pohjoismainen yhteistyö on ollut aikojen saatossa monipuolista ja aktiivista. Tälläkin hetkellä tärkeä osa yhdistyksemme toimintaa on osallistua alan kansainväliseen kehittämiseen. Pohjoismaisten järjestöjen sihteerinä on pari vuotta toiminut ansiokkaasti Kati Susi-Wolff, ja tänä vuonna tuo vetovastuu on siirtymässä Tanskalle.

Mitä annettavaa suomalaisella maisema-arkkitehdilla on maailmalla? Hieno esimerkki tästä kuultiin syksyn maisema-arkkitehtipäivillä, jossa Vilja Larjosto esitteli diplomityötään. Työssä kohdatut kaupungistumisen haasteet Etelä-Amerikan faveloissa olivat suuria. Vastauksena olikin ammattikuvan paluu maisema-arkkitehtuurin juurille tuotanto-maisemien ja kaupunkiviljelmien pariin. Vastaavia ammattikuvaan liittyviä haasteita kohtaavat ne maisema-arkkitehdit, joita kansainvälistyminen kiinnostaa. Miten myymme osaamistamme rajan taakse, on kiinnostava kysymys tulevaisuudessa.

IFLA:n maailmankongressi Sveitsissä
Ensi kesänä on taas oiva tilaisuus tutustua maisema-arkkitehtuurin ajankohtaisiin asioihin sekä niihin työtehtäviin, joita maisema-arkkitehdit tekevät ympäri maailmaa. Juhannuksen jälkeen järjestetään Sveitsissä IFLA:n seuraava kongressi, johon toivottavasti saamme runsaasti osanottajia Suomestakin. Ainakin järjestelyt ja ohjelma vaikuttavat etukäteen laadukkailta.

Yhdistyksen vuosi 2011 on toiminnan täyttä-mää
Toimintasuunnitelma on tälle vuodelle jälleen pitkä ja monipuolinen. Johtokunta tulee yhä useammin kääntymään myös jäsenten puoleen erilaisten lausuntojen, työryhmien ja tapahtumien järjestämisessä. Sähköpostiviestejä näiden osalta on siis odotettavissa. Toivottavasti aikaa riittää tähänkin tiiviin työelämän parista.

Viherkaavatyöryhmä aloitti toimintansa
Onnistunut esimerkki jäsenten aktiivisuudesta on viherkaavatyöryhmä, joka aloitti toimintansa Mervi Vallinkosken vetämänä. Työryhmään saatiin mukaan kattava osallistujajoukko yhdistyksen jäseniä. Viherkaavatyö on tärkeä asia, ja sen eteen tullaan tekemään töitä myös johtokunnan puolesta. Viheralueiden asema maankäytön suunnittelussa on aika nostaa uudelle tasolle.

Yhdistyksen johtokunta seuraa ja osallistuu mahdollisuuksien mukaan Aalto-yliopiston koulutuksen kehittämiseen. Kannanotossamme esitimme mm. koulutukseen otettavien määrän huomattavaa lisäämistä. Maisema-arkkitehtuurin tehtäväkenttä kasvaa Suomessakin vauhdilla ja uusia tekijöitä tarvitaan. Pohjoismaiseen tasoon maisema-arkkitehtien määrässä on vielä matkaa.

vuoden alusta aloittanut pj.
Arto Kaituri, MARK

2010

Arkkitehtiuutiset AU 11 2010
Näin naapureissa - pohjoismaisten maisema-arkkitehtiliittojen kokous ja Ruotsin maisema-arkkitehtipäivät Malmössä
Pohjoismaiset maisema-arkkitehtiliitot kokoontuivat vuotuiseen tapaamiseen Malmössä 25.9.2010. Läsnä oli liittojen IFLA- ja EFLA-edustajia sekä muita hallitusten jäseniä seuraavista yhdistyksistä: Danske Landskabsarkitekter (DL), Félag íslenskra landslagsarkitekta (FÍLA), Norske Landskapsarkitekters forening (NLA), Sveriges Arkitekter (SA) sekä Suomen maisema-arkkitehtiliitto, Finlands landskapsarkitektförbund MARK. Suomea edustivat Jukka Jormola (vpj), Emilia Weckman (IFLA/EFLA) ja Kati Susi-Wolff (pohjoismaiden liittojen sihteeri).  Yhteistyön tarkoituksena on vaihtaa kokemuksia ja tietoa maisema-arkkitehdin ammattia koskevista asioista ja toimintatavoista, valmistella yhteispohjoismaisia aloitteita sekä ottaa osaa kansainväliseen ja eurooppalaiseen maisema-arkkitehtuurin yhteistyöhön.

Kokouksessa puhetta johti Ruotsin Tomas Eriksson. Esityslista oli pitkä. Pääasiat olivat yhteispohjoismaisten liittojen toimintastrategian 2010-2011hyväksymisen valmistelu, yhteiset kannanotot IFLA-EFLA asioissa ja yhteispohjoismaisen maisema-arkkitehtuuripalkinnon perustaminen. Viime vuonna alkanut keskustelu maisema-arkkitehtiliittojen rooleista maiden arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien valmistelussa sekä eurooppalaisen maisemasopimuksen toteuttamisessa jatkui.
Kokous järjestettiin Ruotsin arkkitehtiliiton maisema-arkkitehtuuriryhmittymän Oyster-seminaarin yhteydessä. Kokouspaikkana oli Malmö Högskolan Malmön uuden satama-alueen Västra Hamnenin kupeessa.

Yksi maisema-arkkitehtuurin hienouksista on se, että sen kautta voi käsitellä jopa perustavanlaatuisia ihmisyyden kysymyksiä.  Tematiikkaan oli tänä vuonna tarttunut Oyster.  Seminaarin otsikkona oli "Liv och död i staden". Jos viime vuoden pohjoismainen kokous Norjassa tarjosi alan moninaisuuden ihmemaan otsikolla "Underland", yhdistyi tänä vuonna Ruotsin tarjoamalla keveällä vakavuudella elämä ja kuolema, kaupunki ja maisema.  Käsiteltäviä aiheita olivat mm. Helsingborgin H+ kaupunkiuudistusprojekti, muuttuva ja muuttava Kiiruna, monikulttuurisen Ruotsin maisemakuva sekä ympäristötaide lähiöalueen identiteettiä synnyttävänä tekijänä. Tukholman 1960-70-lukujen miljonprogrammetin aikaisten Rinkeby-Tenstan lähiöalueiden uuden hautausmaan Järvafältetin yhteydessä käsiteltiin myös hautausmaiden merkitystä julkisina virkistysalueina. Seminaari pidettiin vajaa viikko Ruotsin vaalien jälkeen, mikä ehkä heijastui myös loppukeskustelun teemoihin suunnitteluprosessin ja demokratian merkityksestä yleisemminkin.

Ruotsissa siis puhuttiin humaanista ja kaupunkimaisemasta. Seminaarin teemat tiivistettiin seuraaviin teeseihin. Kaupunki on kotimme, jossa synnymme, elämme ja kuolemme. Yksilöinä meitä muokkaavat kohtaamiset toisten ihmisten ja ympäristömme kanssa. Yhdessä osallistumme kaupunkiin ja kaupunki muokkautuu kauttamme jatkuvasti.

Kokousterveisin,
Kati Susi-Wolff, Nordisk sekreterare

Linkit:
http://www.arkitekt.se/s55729
http://www.helsingborg.se/templates/SubMain.aspx?id=62964&epslanguage=SV
http://www.statenskonstrad.se/se/Menu/Upplev/Byggnadsanknuten+konst/Gestaltningar/2009+-+2000/2008/Astrid+G%C3%B6ransson
http://www.landskapsarkitektur.no/?nid=54562

Arkkitehtiuutiset AU 10 2010:
Hulevesien hallinta - tuumasta toimeen
Keskustelu hulevesistä on viime vuosina voimistunut. Muoti-ilmiön takana ovat tutut maisemassa tapahtuvat prosessit, jotka vaikuttavat veden liikkumiseen, puhdistumiseen ja varastointiin.

Miksi hulevesistä sitten puhutaan niin kiivaasti juuri nyt? Meillä Suomessakin alkaa olla ongelmia. Pohjavesivarannot hupenevat ja tulvaongelmat pahenevat samassa tahdissa rakentamisen myötä. Jokaisen hankkeen, yksityisen tai julkisen, pitäisi kantaa vastuuta. Maailmassa on kaupunkeja, joissa ei saa rakennuslupaa ellei pysty osoittamaan kunnollista huleveden hallintaa. Viivyttäminen, imeyttäminen ja haihduttaminen ovat minimiodotuksia.

Tutkijat tutkivat ja valistuneet suunnittelijat käyvät opintomatkoilla, mutta käytäntö on edelleen vasta alkuvaiheessa. Insinöörit ovat turvautuneet veden piilottamiseen maan alle erilaisiin säiliöihin. Tapa ei ole halpa eikä välttämättä edes sovellu joka paikkaan, muun muassa maaperäolosuhteiden vuoksi. Nämä pioneerihankkeet sinänsä ratkaisevat rajatun alueen paikallisen ongelman, joka on ilmiön seuraus, eikä syy. Syy piilee nykyisessä tavassa suunnitella ja rakentaa kaupunkia tai sen osa-alueita. Ongelmana on se, että uudistukset tapahtuvat pienillä alueilla tiiviin kaupunkirakenteen ulkopuolella, eivätkä ratkaise keskusta-alueiden ahdinkoa. Toimiva läpäisevien pintojen verkosto tarvitaan myös keskustassa.

Kuntien laatimien hulevesiohjelmien pitäisikin käsitellä kokonaisia valuma-alueita, eikä vain maisemallisesta kontekstista irrotettuja postimerkkikaavojen osa-alueita. Kuntien yhteistyö raja-alueilla on välttämätön.

Suunnitteluvaiheeseenkin liittyy paljon kehitettävää, mutta varsinainen haaste kohtaa suunnittelijaa vasta toteutusvaiheessa. Kokonaisvaltainen veden hallinta onnistuu vain silloin kun kaikki maanomistajat hoitavat tonttinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Vasta toteutusvaiheessa nousevat kysymykset - mitä ja kuinka pitäisi tehdä, kuka tekee, mitä maksaa, kuka ylläpitää ja toimiiko se sittenkin?

Harva esimerkkikohde muutamassa kunnassa ei riitä. Ongelman laaja ratkaiseminen vaatii laajaa rintamaa. Täytyy suunnitella sekä neuvoa ja opastaa asukkaita, yrittäjiä ja yleensä maan- ja kiinteistönomistajia päivittäin. Toteutettujen hakkeiden seuranta on kehityksen perusta. Juuri tässä tarvitaan julkisen sektorin mukaantuloa. Tarvitaan voimakas valistuskampanja, keppiä ja porkkanaa, hyviä esimerkkejä ja mieluiten joka puolella. Tarvitaan myös rohkeutta epäonnistua, koska vasta laajan kokemuksen myötä voidaan tehdä hienosäätöä, tuotteistaa parhaat ratkaisut ja sitä kautta hallita kustannuksia. Nopealla toiminnalla ja suhteellisen pienillä investoinneilla tänään voidaan säästää suuria summia muutaman vuoden kuluttua.

Zuzana Hrasko-Johnson, maisema-arkkitehti MARK

Arkkitehtiuutiset AU 09 2010:
Maisema-arkkitehdit nuoria ja joustavia
Maisema-arkkitehdit vaikuttavat olevan varsin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. He siirtyvät työelämässä tehtävästä ja mittakaavasta toiseen joustavasti. Vaikka jäsenistön keski-ikä on nuori viihtyvät myös iäkkäimmät jäsenet työelämässä pitkään. Keväällä tehdyn kyselyn tuloksena saatiin vertailukelpoista tietoa maisema-arkkitehtiliiton jäsenten työllistymisestä ja osaamisen haasteista. Arkkitehdeille vastaava kysely tehtiin edellisenä vuonna.

Työllisyystilanne hyvä - opetuksen värikäs historia verottanut tiettyjä ikäryhmiä
Maisema-arkkitehtiliiton jäsenten työllisyystilanne lienee erittäin hyvä, sillä kyselyyn vastanneista yksikään ei ollut työtön. Vain alle prosentti vastaajista oli vaihtanut alaa tai siirtynyt eläkkeelle. Vastaajien keski-ikä oli varsin nuori, jopa 60% oli alle 40-vuotiaita. Parhaassa asiantuntijaiässä olevien 40-59 -vuotiaiden vastaajien keskuudessa sen sijaan vallitsi huolestuttava kato (vain 23% vastaajista, arkkitehtien kyselyssä 51%). Erityisesti 1970-luvulla opintonsa aloittaneet puuttuivat vastaajien joukosta lähes kokonaan. Sukupuolijakauma poikkeaa arkkitehdeistä: kyselyyn vastanneista peräti 79% oli naisia (arkkitehtien kyselyssä 42%).

Vastaajien enemmistö (75%) oli saanut maisema-arkkitehtikoulutusta Teknillisessä korkeakoulussa (TKK), jonka arkkitehtiosastolla opetusta on annettu vuodesta 1969 lähtien. Maisema-arkkitehdin tutkintonimikkeeseen valmistava ohjelma perustettiin TKK:lle vuonna 1989, minkä jälkeen TKK:lla aloittaneiden osuus vastaajista oli 54%. Osa vastaajista oli opiskellut Helsingin yliopistossa, jossa maisema-arkkitehdin koulutusta annettiin vuosina 1964-69. Oppia on haettu myös ulkomailta: joka kuudennella vastaajalla oli ulkomainen tutkinto. Ulkomaisia tutkintoja esiintyi sitä enemmän mitä vanhemmasta ikäryhmästä oli kysymys.

Laaja työkenttä
Puolet maisema-arkkitehdeista toimi yksityisellä ja kolmasosa julkisella sektorilla. Yrittäjien määrä oli arkkitehteihin verrattuna kovin pieni: vain 14% vastaajista ilmoitti päätyökseen yrittäjyyden omassa toimistossa (arkkitehtien kyselyssä 26%). Maisema-arkkitehtitoimistoissa työntekijöinä oli 16% (arkkitehtien kyselyssä 26%) ja muualla yksityissektorilla peräti 23% vastaajista (arkkitehtien kyselyssä 6%). Työkokemus koko uran aikana jakautui varsin tasaisesti: yli puolet vastaajista on työskennellyt aiemmin niin opetustehtävissä, kunnan tai kaupungin palveluksessa kuin yksityisessä maisema-arkkitehtitoimistossa.

Vastaajien tyypillisin tehtävä nykyisissä töissä oli yksityiskohtainen maisemasuunnittelu (landscape design). Seuraavaksi yleisimmät olivat projektinjohto, laaja-alainen maisemasuunnittelu (landscape planning), suunnittelua palvelevat selvitykset ja yhdyskuntasuunnittelu/kaupunkisuunnittelu. Maiseman suojelu- ja hoitotehtäviä (landscape management) tehtiin vain vähän tai jonkin verran. Vähiten yleisiä olivat opetus- ja tutkimustehtävät sekä tuote- ja muotoilusuunnittelu.

Neuvottelu- ja esiintymistaidot myös maisema-arkkitehtien tärkeimpiä avuja
Tärkeimpiä osaamisalueita olivat neuvottelu- ja esiintymistaito, uusien ratkaisujen etsiminen, kaupunkitilan suunnittelu, istutussuunnittelu ja tietotekninen osaaminen. Yli 75% vastaajista ilmoitti näillä olevan paljon tai erittäin paljon merkitystä työssään. Seuraavaksi yleisimmin tärkeitä olivat arkkitehtoninen muodonanto, pinnantasaussuunnittelu ja praktinen ongelmanratkaisu. Toisessa ääripäässä eli vähiten merkitystä oli rakennussuunnittelulla, muotoilulla ja korjausrakentamisella, LVIS-järjestelmien tuntemuksella, liikkeen- ja henkilöstöjohtamisella sekä rakennuttamisella.

Osaaminen karttuu työelämässä
Peruskoulutuksesta saatuja, ammatin kannalta välttämättömiä taitoja olivat yleisimmin arkkitehtoninen muodonanto, arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin historian tuntemus, ekologian ja muiden luonnontieteiden sekä metsänhoidon tuntemus. Työssä opittuja taitoja olivat yleisimmin viheralueiden ylläpitomenetelmien tuntemus, neuvottelutaito ja konfliktien hallinta. Täydennyskoulutuksen kautta oli yleisimmin hankittu tietoteknistä osaamista sekä henkilöstö- ja projektinjohtamistaitoja. Puutteita ammattiosaamisessa ilmoitettiin useimmiten liikkeenjohtamisen, rakennuttamisen sekä työmaavalvonnan kohdalla.

Jäsenet toivovat kohde-esittelyjä ja opintomatkoja
Viime aikoina suunnitellun ja toteutetun maisema-arkkitehtuurin tuntemus nousi vastausten ehdottomaan kärkeen, kun kysyttiin missä asioissa kaivattiin lisäosaamista. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat lainsäädännön tuntemus, pinnantasaussuunnittelu ja tietotekninen osaaminen, joissa joka kolmas kaipasi lisää osaamista. Vapaamuotoisissa vastauksissa nousi esiin lyhyiden, intensiivisten täsmäkoulutusten tarve yllämainituista aiheista. Vähiten lisäosaamista kaivattiin arkkitehtonisessa muodonannossa, muotoilussa, praktisessa ongelmanratkaisussa ja perinteisten rakennustekniikoiden ja -materiaalien tuntemuksessa. Maisema-arkkitehtiliiton tulisi vastaajien mielestä tukea jäsentensä ammattitaitoa järjestämällä opintomatkoja ja seminaareja.

Design merkittävin opetussisältö kaikilla, kaupunkisuunnittelu toisena
Kolme merkittävintä opetussisältöä ammattitaidon kehittymisen kannalta olivat (tässä järjestyksessä) yksityiskohtainen maisemasuunnittelu, kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu ja laaja-alainen maisemasuunnittelu. Seuraavaksi tärkeimpinä pidettiin arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun historiaa, maiseman suojelua ja hoitoa sekä arkkitehtuurin perusteita ja arkkitehtuurin teoriaa. Vähiten tärkeitä opetussisältöjä olivat rakennuttamiseen ja rakennushankkeiden toteuttamiseen liittyvät kurssit, tuote- ja sisustussuunnittelu sekä julkisten rakennusten suunnittelu, joita suurin osa ei ollut opiskellut lainkaan.

Opiskelijavaihto ulkomaille merkittävämpää kuin arkkitehtivastaajilla
Yksin laadittavat harjoitustyöt sekä niiden henkilökohtainen ohjaus ja kritiikki koettiin tärkeimmiksi menetelmiksi ammattitaidon kehittymisen kannalta. Tulos ei poikennut arkkitehtivastaajien tuloksista. Seuraaviksi tärkeimpinä pidettiin opintomatkoja ja vertaisoppimista opiskelutovereilta. Jopa 75% vastaajista oli sitä mieltä että ryhmissä laadittavilla harjoitustöillä, yhteiskritiikeillä, luennoilla ja työmaaharjoittelulla oli paljon tai erittäin paljon merkitystä. Yli puolet vastaajista oli ollut opiskelijavaihdossa ulkomailla, millä lähes jokaisen näin vastanneen mielestä oli erittäin paljon merkitystä. Vähiten kokemusta vastaajilla oli verkko-opetuksesta ja simuloinneista. Kirjatenteillä ja opiskeluoikeudella muissa suomalaisissa korkeakouluissa oli vain jonkin verran merkitystä.

Koulutuksen vahvuuksina korostettiin laaja- ja monialaisuutta sekä suunnittelupainotteisuutta. Puutteista mainittiin sisältöjen hajanaisuus ja opetuksen vaihteleva taso, sekä vähäiset kosketukset käytännön työtehtäviin. Opetuksen kehittämiseksi ehdotettiin enemmän yhteisiä kursseja eri alojen opiskelijoiden kanssa.

Meri Mannerla-Magnusson, maisema-arkkitehti MARK, arkkitehti SAFA

Suomen maisema-arkkitehtiliitto ry MARK järjesti jäsenilleen "Osaamishaasteet maisema-arkkitehdin työssä" -kyselyn keväällä 2010. Tarkoituksena oli kartoittaa jäsenistön työllistymistä sekä tuottaa palautetta perus- ja täydennyskoulutusta järjestäville tahoille. Kysymykset laadittiin Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK:n ja Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n arkkitehdeille  vuonna 2009 tekemän vastaavan kyselyn pohjalta. Kysymykset ja tulosten yhteenvedon laati MARK. Käytännön toteutuksesta vastasi SAFA. Kysely lähetettiin kaikille MARK ry:n sähköpostituslistalla olevalle 174:lle jäsenelle. Vastauksia saatiin 57 kpl eli osallistumisprosentti oli 33%.

ENSIMMÄINEN MAISEMA-ARKKITEHTIPÄIVÄ OLI MENESTYS
Valtaosa Suomen maisema-arkkitehdeistä muiden maisemasta kiinnostuneiden ohella kokoontui Helsinkiin 3.9.2010 viettämään ensimmäistä suomalaista Maisema-arkkitehtipäivää. Päivä oli ladattu hengästyttävänkin täyteen kiinnostavaa ohjelmaa.

Mikä maisema?
Professori Maunu Häyrynen avasi maisema-sanan käyttöä, sukulaiskäsitteitä ja johdannaisia ja niiden tiimoilta käytävää kielipeliä. Viranomaispuheessa viljellyt kulttuurimaiseman kaltaiset käsitteet ovat turhan usein jähmettyneet ja muuttuneet itsestäänselvyyksiksi, vaikka niitä ei ole tarkasti määritelty. Häyrysen helpottavana viestinä oli, että maiseman käsitteelle ei voikaan löytyä yleispätevää määritelmää. Sveitsiläinen maisema-arkkitehti Christian Tschumi lähestyi ihmisen ja maiseman suhdetta tutkimansa japanilaisen puutarhan kautta. Japanilaisen puutarhataideperinteen uudistajan Mirei Shigemorin 1950-luvulla suunnittelemasta Maegakin yksityispuutarhasta hypättiin Tschumin monialaisen Metron-suunnittelutoimiston uusiin suunnitelmiin Sveitsiin. Kahden eri maailman yhteys jäi harmillisen olemattomaksi.

Tulevaisuuden maisema näyttää kiinnostavalta
Maisema-arkkitehti Tommi Heinonen oululaisesta VSU:sta esitteli omia töitään, joiden punaiseksi langaksi nosti muun muassa tarinan ja yhteistyön taiteilijoiden kanssa. Arkkitehti. taiteen maisteri Johanna Hyrkäs suunnittelutoimisto PARTista kertoi Helsingin Kalasataman tilapäisestä maisemasta ja väliaikaiskäytöstä. Maisema-arkkitehti Vilja Larjosto vei yleisön salvadorilaiseen slummiin, favelaan. Larjoston kaupunkiviljelyhankkeessa maisema-arkkitehdin rooli on ennen kaikkea tuoda virallinen kaupunki ja epävirallisen asuinalueen ihmiset yhteen. Professori Kai Wartiainen provosoi yleisöä muun muassa toteamalla että luonnonsuojelu on ajanhukkaa - sen sijaan meidän tulisi suunnitella uutta ja parempaa luontoa. Hän suuntasi katseen rohkeasti tulevaisuuteen ja peräsi avointa mieltä jähmettyneiden ennakkokäsitysten sijaan: don't look at the igloo, look at the ice bear.

Maailman johtavan maisema-arkkitehtuurilehden, Topoksen, päätoimittaja Robert Schäfer käsitteli onnellisuutta maisema-arkkitehtuurissa. Samalla hän tarjosi kiinnostavan ja humoristisenkin läpileikkauksen ajankohtaisiin projekteihin eri puolilla maailmaa. Suomalaissyntyinen, Ruotsissa vaikuttava maisema-arkkitehti  Jimmy Norrman esitteli SWECO-konsulttiyrityksen suunnitelmia, erityisesti uusia aukioita ja toreja.

Taiteen, arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin rajapinnassa liikkuva professori Steen Høyer Kööpenhaminan kuninkaallisen taideakatemian arkkitehtuurikoulusta on palkittu suunnittelija ja teoreetikko. Høyerin kiehtova puheenvuoro valotti hänen töidensä omaperäistä taiteellista taustaa, mutta saattoi jäädä hieman vaikeaselkoiseksi. Esillä olivat päätyöt, Esbjergissä sijaitseva laaja maisemataideteos ja maamassojen sijoituspaikka sekä hiljattain toteutettu, kilpailuun perustuva rosoinen Nørrebroparken Kööpenhaminassa.

Gallen-Kallelasta Itä-Pasilaan
Ilta päättyi Jukka Relanderin juontamaan poikkitieteelliseen ja moneen suuntaan vellovaan paneelikeskusteluun, jossa pohdittiin muun muassa oikeutta maisemaan. Kuvataiteilija Otto Karvonen, professori Yrjö Haila ja elokuvaohjaaja Aku Louhimies esittivät keskustelun pohjaksi lyhyet puheenvuoronsa. Maisema-arkkitehtien edustajana paneelissa istui Terhi Tikkanen-Lindström. Haila jatkoi maiseman käsitteen ympärillä ja Karvonen esitteli omia, kaupunkitilan käyttöä ja väärinkäyttöä tutkivilla töillään, joissa huumorilla oli tärkeä osa. Louhimies haastoi yleisön penäämällä huonosti suunnitellusta ympäristöstä vastuullisia esille.

MARKin kannatti ottaa riski. Ensimmäisestä Maisema-arkkitehtipäivästä muotoutui monipuolinen ja onnistunut tapahtuma, jossa yleisö viihtyi, sali oli täynnä ja tunnelma oli hyvä. Kaikki osanottajat saivat taatusti uutta ajateltavaa. Tästä voidaan jatkaa ensi kerralla: seuraavaa Maisema-arkkitehtipäivää on tarkoitus viettää vuonna 2012, Helsingin design-pääkaupunkivuoden yhteydessä. Toivottavasti saamme silloin myös lähialojen ammattilaiset suurella joukolla mukaan!

Jouni Heinänen
Tiedottaja, MARK

KATRI LUOSTARISEN PIIRUSTUSKOKOELMA RAKENNUSTAITEEN MUSEOON
Rakennustaiteen museo sai lahjoituksena puutarha-arkkitehti Katri Luostarisen (1915-1991) piirustusten kokoelman. Lahjoituksen julkistustilaisuutta vietettiin museolla Maisema-arkkitehtipäivän yhteydessä 2.9.2010.

Luostarinen oli suomalaisen maisema-arkkitehtuurin uranuurtajia. Hänen tuotantonsa on monipuolinen ja maantieteellisesti laaja. Siihen kuuluu yksityispuutarhoja, pihaympäristöjä, hautausmaita, julkisten rakennusten ympäristöjä ja laaja-alaisia tiemaisemia sekä maankäytön suunnitteluun liittyviä vihersuunnitelmia.

Luostarinen valmistui maatalous-metsätieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja vuonna 1944 puutarha-arkkitehdiksi Berliinin Friedrich-Wilhelms-Universitätistä. Hän työskenteli pitkään omassa toimistossaan. Myöhempi ura painottui opetustehtäviin. Vuosina 1969-1983 Luostarinen toimi ensin maisemasuunnittelun vanhempana assistenttina, sitten maisemasuunnittelun apulaisprofessorina vuoteen 1983 asti. Luostarinen oli myös perustamassa Suomen Puutarha-arkkitehdit -yhdistystä ja toimi sen sihteerinä 1947-1953.

Luettelointi- ja konservointiurakka oli mittava: aineisto oli huonokuntoinen ja sitä paljastui tiukasti pakatuista rullista alkuperäisiin odotuksiin nähden 10-kertaisesti. Lahjoitukseen kuului viitisensataa suunnitelmaa ja suunnitelmaluonnosta, työpiirustuksia, istutusluetteloita, karttoja ja opiskeluaikaisia harjoitustöitä. Piirustusten luetteloimisesta vastasivat yliopisto-opettaja Kati Susi-Wolff sekä maisema-arkkitehtiylioppilas Pauliina Korhonen Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin laitokselta. Konservaattorina oli Paula Alavuo. Maiju ja Yrjö Rikalan säätiö tuki luettelointi- ja konservointityötä.

Katri Luostarisen työ oli alan kehityksen kannalta merkittävä ja hän oli itse varsin värikäs persoona. Mielenkiintoiseen henkilöhistoriaan kuuluu esimerkiksi opiskeluaika Hitlerin Saksassa toisen maailmansodan loppuvuosina. Luostarinen ei kirjoittanut muistelmia, koska totesi, että hänen opasteoksessaan Puutarha ja maisema on sanottu jo kaikki oleellinen. Hänen urassaan ja töissään riittää kuitenkin vielä selvitettävää. Nyt arvokas materiaali on saatu tutkijoiden ulottuville.

Jouni Heinänen
Tiedottaja, MARK

Arkkitehtiuutiset AU 08 2010:
IFLA - Maisema-arkkitehtien maailmankonferenssi Kiinassa 26.-30.5.2010
Matkasin toukokuun lopulla ensimmäiseen IFLA- kongressiini MARKin edustajana. Takana on kaksi vuotta EFLA- edustajana; sen myötä Euroopan liittojen asiat ja delegaatit ovat tulleet tutuksi.

Maailmankonferenssissa - varsinkin kaukana idässä järjestetyssä sellaisessa - eurooppalainen konteksti ja Pohjoismaiden tiivis yhteistyö saavat uuden merkityksen. Globaalilla tasolla Euroopan maat, erityisesti Keski- ja Pohjois-Eurooppa, esiintyvät yhtenäisenä rintamana.

Tänä vuonna 47. kertaa järjestetty kongressi pidettiin Kiinassa, Shanghain länsipuolella, Jangtsejoen suistoalueella sijaitsevassa Suzhoun kaupungissa. Konferenssin organisoi isäntämaan maisema-arkkitehtiliitto CHSLA. Suzhou oli valittu kongressikaupungiksi varmasti siksi, että alueella sijaitsevat UNESCOn maailmanperintökohteiksi listatut yhdeksän puutarhaa. UNESCO-kohteet ovat hienoimmat kaupungin kahdestakymmenestä yleisölle avoimesta puutarhasta, jotka edustavat Qing-dynastian (1616-1911) ajan loisteliasta puutarhakulttuuria. Aikakauden puutarhoja on ollut 130, mutta vain osa on säilynyt. Kokouksen yhteydessä oli mahdollisuus tutustua osaan, ja tarkoituksena on esitellä näitä kokemuksia syyskokouksen yhteydessä.

IFLA maailmankonferenssi on kaksiosainen. Liittojen edustajien General Assembly- kokousta seuraa kaikille kiinnostuneille avoin osuus, joka on tätä nykyä myös tieteellinen konferenssi. Toki voi kysyä, miksei kokousosuus voisi olla avoimempi. Kokouksen tuloksista ei juuri löydy tietoa IFLA:n verkkosivuilta ja tiedottaminen jää oikeastaan kunkin maan delegaatin tehtäväksi. Avoimemman tiedottamispolitiikan perään kyselee myös Topos-lehden päätoimittaja Robert Schäfer tapahtumaraportissaan Topos Newsletterissä, jossa varsin osuvasti ja kriittisesti pohditaan muutenkin tämänvuotisen konferenssin painotuksia (www.topos.de/NewsletterContent/Content-2081.html).

Allekirjoittaneen ohella Pohjoismaita edustivat kokouksessa Anja Boserup Qvist Tanskasta sekä Tore Edvard Bergaust Norjasta.

Keskeisimpiä kokouksen asioita olivat johtokunnan muutokset - erityisesti puheenjohtajan ja taloudenhoitajan valinta. Uudeksi puheenjohtajaksi, Diane Menziesin seuraajaksi, valittiin meksikolainen Desiree Martinez (SAPM) ja taloudenhoitajaksi, James Hayterin seuraajaksi, John Weier Luxemburgista (ALAP).  Alkuvuodesta pidettyyn vaaliin liittyi epäselvyyksiä ja pientä dramatiikkaa. Vaalin tarkastajat antoivat kriittistä palautetta järjestelyistä. Euroopan puheenjohtajaehdokas jäi kahden äänen päähän valinnasta ja kokouksessa spekuloitiin myös sillä, että todennäköisesti osa Pohjois-Euroopan äänistä hylättiin myöhästyneenä - Islannin tulivuorenpurkauksesta johtuvasta lentoliikenteen pysähtymisestä ja postin viivästymisestä johtuen (!). Ehkäpä seuraavalla kierroksella kahden vuoden päästä onnistumme saamaan eurooppalaisen puheenjohtajan.

Johtokunnassa uusina alueellisten liittojen edustajina aloittavat Carlos Jankilevich Costa Ricasta (IFLA Americas region, ASOPAISAJE) ja Alan Titchener (IFLA Asia Pasific Region, NZILA) Uudesta Seelannista. Virginia Laboranti Argentinasta (CAAP) jatkaa pääsihteerinä ja Euroopan alueen edustajana johtokunnassa istuu Nigel Thorne (Iso-Britannia, LI).

Kokoukseen liittyvissä työryhmissä jatkettiin edellisvuoden pohjalta. Allekirjoittanut osallistui Maisemasopimus- työryhmän kokoukseen (Global Landscape Convention). Eurooppalainen maisemasopimus toimii esimerkkinä viime vuonna käynnistetylle hankkeelle, jonka tarkoituksena on saada aikaan maailmanlaajuinen vastaava. Kathryn Moore (Iso-Britannia, LI) valittiin työryhmän vetäjäksi. Pohjoismailla on asiassa todennäköisesti aktiivinen rooli, ja kyselyjä jäsenistön suuntaan on aiheeseen liittyen luvassa Suomessakin. Työryhmien ohella alueelliset liitot pitivät omia palavereitansa. Euroopan kokouksessa keskusteltiin erityisesti rahoituksesta ja sponsoritilanteesta. Pohjoismaisten delegaattien kanssa pohdiskeltiin uudistuksia IFLA:n sääntöihin, ja ensi vuoden aikana saataneen aikaiseksi esitys uudistuksesta.

Kokousta seuranneesta tieteellisestä konferenssista jäi käteen muutama hyvä englanninkielinen esitys, mutta muuten varsin samankaltainen tunnelma kuin Robert Schäferille: Ulkomaalaiset olivat n. 2000 kiinalaisen osallistujan ja kiinaksi pidettyjen esitelmien keskellä statisteja ja useat katosivat englanninkielisten esitelmätulkkausten puuttuessa Suzhoun hienojen puutarhojen suuntaan. Mielenkiintoisena kokemuksena voi toki mainita bussiretket poliisisaattueessa suuntaan jos toiseen. Konferenssi päättyi yhteisiin retkiin Suzhoun puutarhoihin ja Shanghain maailmannäyttely EXPO 2010:een.

Ensi vuonna IFLA konferenssi pidetään kesäkuun lopulla Sveitsissä, Zürichissä (www.ifla2011.com).
Matkan MARK-edustusosuus päättyi osaltani puheenvuoroon New Nordic Landscapes- näyttelyn avajaisissa Shanghaissa 1.6.  MARK on ollut mukana kuraattorin ominaisuudessa näyttelyssä, joka on yhteispohjoismainen projekti. Suomesta näyttelyprojektiin on osallistunut Rakennustaiteen museo, ja MARKista pääkuraattorina on toiminut Meri Mannerla-Magnusson, apunaan Gretel Hemgård ja allekirjoittanut. Shanghain näyttely on lehden ilmestyessä jo ohi, mutta näyttelyprojekti jatkuu. Seuraava, laajennettu näyttely nimellä Man Made Environment pidetään syyskuussa Oslon Arkkitehtuuritriennaalin yhteydessä (www.dac.dk ja www.norskform.no).

Emilia Weckman
Maisema-arkkitehti MARK
Yliopisto-opettaja,  Aalto-yliopiston Teknillinen korkeakoulu Maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma
MARK johtokunnan jäsen, IFLA ja EFLA delegaatti

Arkkitehtiuutiset AU 05 2010:
Käsin tehtyä luontoa
Miten luonnon monimuotoisuus näyttäytyy kaupungissa? Millaista on infrastruktuurin ja maiseman vuoropuhelu? Voidaanko kaupunki nähdä osana luonnon ekosysteemiä ja päinvastoin? Maisema-arkkitehtuuri ei ole vain ympäristön kaunistamista, vaan sen avulla on mahdollisuus tuottaa terveyttä ja parempaa elinympäristöä kaupungeissa ja maaseudulla.

Rakennustaiteen museo ja Suomen maisema-arkkitehtiliitto valitsivat Helsingissä sijaitsevan Vuosaaren huipun Suomen edustajaksi New Nordic Landscapes -näyttelyyn, joka esittelee sarjan aisteja kutkuttavia maisemallisia elämyksiä - projekteja joissa maisema-arkkitehtuurin strateginen rooli kaupunkien kestävässä kehittämisessä ja laaja-alaisessa suunnittelussa korostuu.

Vuosaaren huippu on entisen kaatopaikan alueelle sijoittuva ekologinen keidas. Tunturia muistuttava mäki on rakennettu työmailta ylijääneistä maa-aineksista, joita on läjitetty paikalle aikojen kuluessa. 1990-luvulla määrätietoisesti aloitettu ja edelleen työn alla oleva maisemointiprojekti on esimerkki vaihtoehtoisesta suhtautumisesta puistojen rakentamiseen ja hoitoon.

Helsingin kaupungin luontopuutarhuri Jukka Toivonen ja luonnonmaa-ainesten uusiokäyttöön erikoistunut Pirjo Laulumaa soveltavat Vuosaaren huipulla uudentyyppistä viherrakentamisen ideaa, jossa siirrettävät maamassat pyritään sijoittelemaan niiden alkuperäisen profiilin mukaiseen järjestykseen. Maan ylimmän orgaanisen kerroksen sisältämien mikrobien, kasvien siementen ja hyönteisten avulla pyritään vaikuttamaan ekologisesti kestävän kasvillisuuden ja elinympäristön kehittymiseen. Tavoitteena on helppohoitoinen puisto.

Maisemoinnissa suositaan suomalaisia luontotyyppejä ja perinnemaisemia. Avoimelle alueelle on luotu mm. laidunniitty, tervaleppää ja saarnia kasvava lehto, kanervikkoinen ja katajainen nummi sekä harjuille tyypillisiä paahderinteitä. Viereisen satamatyömaan alle jääneiltä kallioilta, niityiltä ja kivikkorannoilta siirrettiin kasvillisuutta ja pintamaata ehjinä laattoina suoraan uudelle kasvupaikalle. Maiseman kierrätys ei ole rajoittunut ainoastaan luonnonelementteihin: huipulle on provokatiivisesti istutettu myös talon raunio.

Yli 60 metrin korkeuteen kohoavasta Vuosaaren huipusta on tullut ulkoilijoiden, lintubongareiden ja luontokoulujen suosima näköalapaikka. Sen monimuotoinen luonto houkuttelee kaupungeissa harvinaisia eläimiä, kuten kyitä, mäyriä ja kettuja. Alueelta löytyy jo yli 400 kasvilajia, suojeltuja lintulajeja ja uhanalaisia perhosia. Virkistysalue kasvaa myöhemmin 95 hehtaarin laajuiseksi ja polkuverkosto yhdistää sen Mustavuoren Natura-alueeseen.

Suunnittelijat:
Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy / Eeva Byman, Ria Ruokonen.
FCG Finnish Consulting Group Oy / Taina Tuominen, Maria Haikala, Else Kaloinen, Kari Manninen, Susanna Pimenoff. 
Helsingin kaupunki / Jukka Toivonen, Pirjo Laulumaa.
Tilaaja:  
Helsingin kaupunki / Anne Tanhuanpää.

Vuosaaren huipun maisemointityötä voi seurata blogissa: http://vuosaarenhuippu.blogspot.com/

New Nordic Landscapes -näyttely on esillä 1.6.-15.8.2010 osoitteessa Nordic Lighthouse, EXPO 2010, Shanghai, Kiina. Näyttelyn rahoittaa Pohjoismainen ministerineuvosto ja sen on tuottanut Dansk Arkitektur Center, yhteistyössä Norsk Form, Nordens hus i Reykjavik, Arkitekturmuseet ja Suomen rakennustaiteen museo. Allekirjoittanut on toiminut Suomen kohteen kuraattorina.

Oslon arkkitehtuuritriennaaliin 23.09.-21.11.2010 on valmisteilla uuden pohjoismaisen maisema-arkkitehtuurin laajempi katsaus otsikolla Man Made Environment. Kiertoon lähtevä näyttely nähtäneen aikanaan myös Suomessa.
Meri Mannerla-Magnusson

ANNA-LISA ROSAS IN MEMORIAM
Vårt förbunds äldsta medlem, Anna-Lisa Rosas, har lämnat oss - i sitt hundrade levnadsår. Hon har varit medlem av vårt förbund sedan dess första början.

Anna-Lisa Rosas var född i Helsingfors den 27. September 1910. Hon utexaminerades som hortonom vid Lepaa trädgårdsinstitut 1933.

På 1930-talet var hon trädgårdskonsulent vid Finska Hushållningssällskapet i Åbo, där hon förutom trädgårdsrådgivning planerade ett stort antal trädgårdar och gårdsmiljöer, främst i Åbo och sydvästra Finland. Vid 1930-talets mitt engagerades Anna-Lisa som lärare i botanik, trädgårdsplanering och prydnadsväxtkännedom vid Svenska Trädgårdsmästarskolan i Kuppis, Åbo, där hon tjänstgjorde till skolans förflyttning 1971 till Margreteberg i Esbo och blev Överby trädgårdsskola.

Anna-Lisas många trädgårdsplaner karaktäriseras i tidens anda av känslosam anpassning till naturen, skapande av harmoniska livsmiljöer med väl avvägda form- och färgkompositioner och goda odlingsbetingelser. Flera av Anna-Lisas gamla elever betygar än idag med tacksamhet, att hon förmedlat dem en grundsyn, främst intresset för växter och växtkompositioner, som varit vägledande för dem i hela deras yrkesliv.
Göran Johnson

ANNA-LISA ROSAS IN MEMORIAM
Yhdistyksemme vanhin jäsen Anna-Lisa Rosas on jättänyt meidät - lähes sadan vuoden ikäisenä. Hän kuului MARKin edeltäjän, Suomen puutarha-arkkitehdit ry:n (Finska trädgårdsarkitekter rf) perustajajäseniin.

Anna-Lisa Rosas syntyi Helsingissä 27. syyskuuta 1910. Hän valmistui hortonomiksi Lepaan puutarhaopistossa vuonna 1933.

1930-luvulla hän toimi puutarhakonsulenttina Finska Hushållningssällskapet -keskuksessa Turussa, jossa hän puutarhaneuvonnan lisäksi laati lukuisia puutarha- ja pihasuunnitelmia, etupäässä Turun ja Lounais-Suomen alueelle. 1930-luvun puolivälissä Anna-Lisa palkattiin opettajaksi Turun Ruotsalaiseen puutarhurikouluun Kupittaalle opetusaineinaan kasvitiede, puutarhasuunnittelu ja koristekasvit. Siellä hän toimi aina vuoteen 1971 asti, jolloin oppilaitos siirrettiin Espoon Margretebergiin ja sai nimekseen Överby trädgårdsskola.

Anna-Lisan runsaslukuisia puutarhasuunnitelmia leimaa ajan hengen mukainen sensitiivinen luonnon huomioiminen, harmonisen miljöökokonaisuuden luominen, harkittu värien ja muotojen sommittelu sekä paikan kasvuolojen huomioon ottaminen.

Useat entisistä oppilaista muistavat kiitollisuudella juuri Anna-Lisan istuttaneen heihin ammatin kannalta keskeisen kiinnostuksen kasveihin ja erityisesti kasvisommitteluun, kiinnostuksen joka on innostanut ja ohjannut koko työelämän ajan.
Göran Johnson / Gretel Hemgård

Arkkitehtiuutiset AU 04 2010:
MIKÄ *** MAISEMA?
Suomen historian ensimmäinen maisema-arkkitehtipäivä lähestyy! Tapahtuma käsittelee maisemaa poikkitieteellisesti, akateemisesti, filosofisesti, provokatiivisesti ja ennakkoluulottomasti. 

Päivän pääteeman Mikä *** maisema? mukaisesti etsitään maiseman määritelmiä. Seminaaripuheenvuoroissa avataan niin laaja-alaisen maisemasuunnittelun kuin designinkin ajankuvaa. Alaotsikolla Kenen maisema? peräänkuulutetaan oikeutta maisemaan ja pohditaan arkimaisemaa. Tulevaisuuden maisema -teeman alla luodaan katsaus juuri nyt suunnitteilla ja rakenteilla olevaan maisema-arkkitehtuuriin, ajankohtaisiin ilmiöihin ja niiden taustoihin.

Maisema-arkkitehtipäivä järjestetään juhlatila G18:ssa Helsingissä 3.9.2010. Luvassa on luentoja, projektiesittelyjä, keskustelunavauksia, ajatustenvaihtoa sekä tietenkin iltajuhla. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumisohjeet tulevat pian. Tervetuloa mukaan!

MARKin logokilpailu ratkesi
MARK järjesti ajalla 7.10.-9.12.2009 kaikille avoimen graafisen tunnuksen suunnittelukilpailun. Tavoitteena oli löytää graafisesti korkeatasoinen idea, jonka pohjalta kehitetään liitolle uusi visuaalinen ilme. Kilpailun voittaja julkistettiin maisema-arkkitehtiliiton kevätkokouksessa 30.3.2010.

Kilpailu oli onnistunut: kokoon saatiin kaikkiaan 50 hyväksyttyä ehdotusta, joiden yleistaso oli korkea. Voittajaksi valittiin ehdotus "Maisema", jonka tekijä oli Matti Uronen. Krista Mäkisen ehdotus "Aamukävely" valittiin lunastettavaksi, lisäksi tuomaristo päätti antaa kunniamaininnan yhdelle ansiokkaalle ehdotukselle, "Scheme", jonka tekijä oli Anssi Räisänen.

Voittajaehdotus "Maisema" perustuu graafisesti selkeään kulmikkaa¬seen merkkiin, joka on luonteeltaan voimakas, tunnistettava ja omalei¬mainen. Se ei pelkisty yhteen selvään tulkintaan, vaan tarjoaa pohjan erilaisille mielleyhtymil¬le. Maisema-arkkitehtiliiton graafisen ilmeen jatkotyöstäminen aloitetaan kilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta.
Lisätietoja: www.m-ark.fi

Diplomityöpalkinto Sini Korpiselle
Maisema-arkkitehti Sini Korpinen sai Lappset Group Oyj:n lahjoittaman vuosittaisen stipendin viime vuoden parhaasta maisema-arkkitehtuurin diplomityöstä. Korpisen diplomityön otsikko on Pilaantuneen maa-aineksen kunnostaminen maisemarakentamisen keinoin. Työ on tehty professori Jyrki Sinkkilän valvonnassa ja sen ohjaajana on toiminut FM Kimmo Järvinen Ramboll Oy:stä.

Diplomityö tarkastelee tärkeää ja ajankohtaista aihetta: miten ihmistoiminnasta ympäristöön joutuneet ympäristö- tai terveyshaittaa aiheuttavat aineet voidaan käsitellä paikalla siten, että aluetta voitaisiin käyttää. Työ keskittyy pilaantuneen maaperän kunnostamiseen alueilla, jotka tullaan osoittamaan kaavamuutoksella viheralueiksi.

Työssä luodaan katsaus alan lainsäädännön ja nykykäytäntöjen lisäksi yleisimpiin haitta-aineisiin, niiden kemiallisiin ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen maaperässä. Työn suunnitelmaosuudessa pohditaan, miten tämä tulkitaan maisema-arkkitehtuuriksi. Periaatesuunnitelmien kautta tutkitaan kolmea kunnostusmenetelmää: bitumistabilointia, eristystä ja fytoremediaatiota, joka tarkoittaa maa-aineksen kunnostamista tai kulkeutumisen estämistä vihreiden kasvien avulla.

Palkitun työn viesti on lyhyt mutta tärkeä. Työ perustelee, miksi pilaantuneen maa-aineksen kunnostaminen sen syntypaikalla on mielekästä. Se on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta järkevää.

Työ on tehty Teknillisessä  korkeakoulussa, mutta siinä on jo Aalto-yliopiston henkeä. Lähestymistapaa leimaa innovatiivisuus: ympäristöongelman käsittelystä tehdään nähtävää ja koettavaa ympäristötaidetta. Työssä yhdistyy tekniikan tuntemus, tieteellinen täsmällisyys ja taiteellinen muodonanto. Lisäksi diplomityö on tehty korkeakoulun ja yrityselämän vuorovaikutuksessa.

Arkkitehtiuutiset AU 03 2010:
Maiseman paikallisuuden merkitys kasvaa
- Ensimmäinen väitös maisema-arkkitehtuurista

Metsä on olennainen osa suomalaista maisemaa. Erityisesti asuinympäristöissä ja matkailualueilla maiseman muutoksia havahdutaan tarkkailemaan. Aalto-yliopistossa tammikuussa 2010 tarkastettu väitöskirja tutki keinoja sovittaa metsä- ja maatalouden tuomaa muutosta kulttuurimaisemaan. Millaista maisemaa asukkaat, matkailijat ja ammattilaiset arvostavat? Miten maiseman erikoispiirteitä voidaan suojella ja hoitaa maankäytössä?  

Paikallisuus kutoo maisemaan tarinansa, joka kiinnostaa matkailijoita ja lisää asuinviihtyvyyttä maaseudulla. Maiseman luonteenomaisia piirteitä voidaan korostaa metsien hoidossa ottamalla eri metsämaisematyypit huomioon. Samalla voidaan vähentää maankäytöstä syntyviä konflikteja, todetaan TkT Minna Komulaisen väitöskirjassa "Forestscapes - Metsämaisematyypit integroivan suunnitteluprosessin työvälineenä", joka on ensimmäinen maisema-arkkitehtuurin alalla tehty väitös Suomessa.

Yhdenmukaiset metsänhoito-ohjeet ja suunnittelujärjestelmät tuottavat monotonista maisemaa ja samanlaisia muotoja ja mittakaavaa, jos paikan sijaintia maisemarakenteessa ei huomioida. Maisemalla on eri maisemamaakunnissa omat luonteenomaiset luonnon ja kulttuuriperinnön muovaamat piirteensä. Rannikon metsämaisema on erilaista kuin Vaara-Karjala tai Lapin tunturit. 

Tutkimuksessa kartoitettiin kulttuurimaisema-alueen muutosprosesseja kahdeksassa kohteessa eri puolilla Suomea: Ruissalossa, Kolilla, Melalahdessa, Häntälässä, Peränteellä, Naapurinvaaralla, Vuokatissa ja Tipasojalla. Löytyi erilaisia maisematyyppejä, joiden visuaaliset ominaispiirteet ja ongelmat kuvattiin. Suunnitteluprosessiin sisältyi myös asukkaiden, ammattilaisten ja matkailijoiden maisema-arvostustutkimuksia, joiden tuottamaa tietoa verrattiin maisema-analyyseihin.

Väitöstutkimuksessa tuli esille, että toimenpiteen sijainnilla on huomattavaa merkitystä. Erityisesti avohakkuun jälkeinen tila koetaan herkästi maisemavauriona. Maiseman muotoja seuraavat vaakasuorat hakkuut olivat hyväksytympiä kuin pystysuorat muodot. Samoin kulttuurimaiseman reunaan sijoitettua pellon metsitysalaa pidettiin parempana kuin peltojen keskellä kasvavaa taimikkoa. Esimerkkialueiden pohjalta kehitettiin suositukset kulttuurimaiseman eri osien hoitoon. Kehitetty maisematyyppiluokitus tuo uutta tietoa puustoisten alueiden hoitoon. Sitä voidaan soveltaa myös taajamien viheralueiden suunnittelussa ja kaavoituksessa.

Maisema ja sen suojelu ovat vahvasti sidoksissa aluetalouteen, maatalous- ja ympäristöpolitiikkaan sekä maankäytön arvoihin, jotka muokkaavat maisemaa käytännössä. Paikallisuuden merkitys on nousussa. Kansainvälisyyden ristiaallokossa  trendiksi kasvaa alueen oman identiteetin etsiminen. Maisema tarjoaa siihen vahvan paikan hengen - genius locin - ulottuvuuden ja paikallisen kulttuuriperinnön viitekehyksen. Euroopassa on tuotteistettu paikan symboleita mm. matkailuun, elintarvikkeiden logoiksi ja "vihreiden tuotteiden" tuotemerkeiksi. Aluemarkkinoinnin kautta trendi voi lisätä kulttuurimaisemien kiinnostavuutta asuinympäristöinä ja matkakohteina. Tulevaisuudessa kuluttaja voi ostaa niiden maisemien tuotteita, joita hän haluaa tukea. Myös arkkitehtuuri voi olla tukemassa paikallisuuden kehitystä.

Minna Komulainen
044-5500862
minna.komulainen(a)proagria.fi
www.maajakotitalousnaiset.fi/kainuu

Arkkitehtiuutiset AU 02 2010:
MARKin 2010
Maisema-arkkitehtiliittoa on vuoden alusta luotsannut Lotta Suominen. Toiminnassa haetaan tänä vuonna uusia tuulia. Vuoden tärkeimmiksi teemoiksi valittiin uuden tapahtumaperinteen käynnistäminen maisema-arkkitehtipäivän muodossa, edunvalvonnan kehittäminen ja järjestön graafisen ilmeen uudistaminen. Viimeksi mainittu aloitettiin logokilpailulla, johon tuli kaikkiaan 51 ehdotusta. Tulos julkis-tetaan kevätkokouksessa maaliskuun lopussa.

Maisema-arkkitehtipäivä!
Elo-syyskuussa on tarkoitus järjestää kaikkien aikojen ensimmäinen maisema-arkkitehtipäivä. Luvassa on mielenkiintoisia luentoja, keskustelua ja juhlintaa. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan poh-timaan maiseman syvintä olemusta. Päivän tarkka ajankohta varmistuu myöhemmin.

Tutkinto-ohjelma Aallon harjalla
Korkeakoulukentällä eletään nopeiden ja suurten muutosten aikaa. Aalto-yliopisto vietti juhlallisia ava-jaisiaan vuoden alussa. Koska Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin laitos on maan ainoa maisema-arkkitehteja valmistava taho, seuraa MARK tutkinto-ohjelmaa koskevia päätöksiä tiiviis-ti. Mihin koulutuspoliittiset aallot pientä tutkinto-ohjelmaa kuljettavat, on vielä hämärän peitossa. Muu-tosprosessit saattavat kuitenkin parhaimmillaan avata maisema-arkkitehtuurille ainutlaatuisen kasvu-mahdollisuuden. Valmistuvien ammattilaisten määrän nousu toisi alalle lisää näkyvyyttä ja painoarvoa. Työmaailmassa on tilaa ja tarvetta nykyistä suuremmalle joukolle. Vertailu muihin Pohjoismaihin antaa osviittaa kasvupotentiaalista: jotta Suomessa päästäisiin alalla toimivien määrässä väkilukuun suhteutet-tuna samalle tasolle kuin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, pitäisi maisema-arkkitehtejä olla nykyiseen verrattuna nelinkertainen määrä.

Ensimmäinen maisema-arkkitehtuuriväitös
Maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelmasta saatiin ensimmäinen tohtori kun tkl Minna Komulainen väitteli tammikuun lopussa. Väitöskirjassa Forestscapes - Metsämaisematyypit integroivan suunnittelu-prosessin työvälineenä käsitellään maisemasuunnittelun ja metsäsuunnittelun yhteyttä. Vastaväittäjänä oli professori Simon Bell (Department of Landscape Architecture, Estonian University of Life Sciences, Tartu and Edinburgh School of Architecture and Landscape Architecture, Edinburgh College of Art, Edin-burgh) ja valvojana professori Maija Rautamäki.

Hyvää alkuvuoden jatkoa ennätyskorkeiden hankien lomasta toivottaa
Jouni Heinänen
tiedottaja, MARK

Arkkitehtiuutiset AU 01 2010:
MARK Euroopassa
Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK ry:n kansainvälisen toiminnan virallisen foorumin muodostavat EFLA, European Foundation for Landscape Architecture sekä sen kautta IFLA, International Federation of Landscape Architects. EFLA perustettiin vuonna 1989 ajamaan yhdentyvässä Euroopassa maisema-arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtien asiaa. Nykyisin liitot ovat yhdistyneet, ja EFLA toimii IFLAn Euroopan aluetta edustavien jäsenjärjestöjen liittona. Viime vuonna 20-vuotista taivaltaan juhlistanut EFLA toimii maisema-arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtien ammattikunnan ja maisemaan liittyvien asioiden merkityksen tunnetuksi tekemiseksi Euroopan maissa ja EU:ssa. Keskeisiä liiton työryhmien toiminta-alueita ovat maisemapolitiikka, koulutus, tiedottaminen ja ammatin harjoittaminen.

Jäsenliittojen edustajat kokoontuvat vuosittain marraskuussa Brysseliin johtokunnan isännöimään yleiskokoukseen, jonka yhteydessä järjestetään myös seminaari ajankohtaisista aiheista. Viime vuoden kokouksessa johtokuntaan valittiin uusi, dynaaminen puheenjohtaja Nigel Thorne Iso-Britanniasta sekä Professional Practice- työryhmälle uusi vetäjä Italiasta. Uusia jäseniä hyväksyttiin useita, kaikki Itäisen Euroopan maiden liittoja. Mainittavaa on, että Teknillisen korkeakoulun Maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma akkreditoitiin uudelleen seuraavaksi 5-vuotisjaksoksi - TKK:n tutkinto-ohjelma täyttää siis tämänhetkisessä muodossaan maailmanlaajuiset opetukselle asetetut kriteerit. 20-vuotisjuhlaseminaarissa - The Future of Europe in the hands of Professional Landscape Architects - suunnattiin katseet tulevaisuuteen.

MARK asettuu Euroopan maisema-arkkitehtiliittojen joukossa pohjoismaisten kollegojensa vanavedessä ryhmään, jossa ammattikunnan asema on moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna (ehkä yllättävästi!) varsin vakiintunut ja liiton toiminnalla pitkät perinteet. Eurooppalaisten kollegojen tapaaminen ja erityisesti pohjoismainen yhteistyö tarjoaa perspektiiviä tarkastella oman maan tilannetta sekä innostaa kehittämään uusia toimintamalleja hyvien esimerkkien pohjalta. MARK on pieni liitto. Suomessa on esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna hyvin vähän maisema-arkkitehteja. Tämän myötä liiton resurssit ovat vähäiset ja pieni joukko kiireisiä ihmisiä pyörittää toimintaa työnsä ohella. Pienuudessa on myös positiivisia piirteitä: pienissä liitoissa tarjoutuu kaikille jäsenille mahdollisuus osallistua aktiivisesti liiton toimintaan niin halutessaan, näin on myös meillä MARKissa. Toisaalta, suuret liitot pystyvät tehokkaaseen ja aktiiviseen toimintaan kokopäiväisten toiminnanjohtajien tai sihteerien tarjoamien työpanosten avulla, näin on mm. Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Näiden lähimaiden liittojen toimintatavat tarjoavat meille inspiroivia esimerkkejä - ei ole tarvetta keksiä pyörää uudelleen, tuunaaminen riittää.

Pienen liiton näkökulmasta eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen yhteisöön kuulumisen etuina ovat (edellä mainitun laajemman perspektiivin ohella) esimerkiksi tilastotiedot, jota saadaan jäsenliitoille tehtyjen kyselyjen tuloksena, mahdolliset yhteiset toimintamallit ja tarvittaessa EFLAn johtokunnan taustatuki lausuntojen muodossa. Esimerkkinä toimii Brysselin kokouksen yhteydessä järjestetty Pohjoismaiden liittojen palaveri, jossa mm. hiottiin yhteistä toimintastrategiaa ja maiden ympäristöhallinnoille suunnattua yhteispohjoismaista kirjelmää Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen tavoitteiden käytäntöön soveltamisen edistämiseksi. Toivottavaa on, että tulevaisuudessa tämä yhteistyö kantaa myös hedelmää!

Lisäinformaatiota EFLAn/IFLAn uudistuneilta verkkosivuilta http://europe.iflaonline.org/

Emilia Weckman
Maisema-arkkitehti MARK
Yliopisto-opettaja, Aalto-yliopiston Teknillinen korkeakoulu, Maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma
MARKin johtokunnan jäsen, IFLA ja EFLA delegaatti

2009

Arkkitehtiuutiset AU 12 2009:
Oikeus maisemaan
Onko kaikilla maailman ihmisillä oikeus maisemaansa? Kansainvälinen maisema-arkkitehtiliitto IFLA kokoontui lokakuussa Rio de Janeirossa, Brasiliassa 46. kerran. Maailman maisema-arkkitehtiyhdistysten delegaatit kuuntelivat kaksi päivää työryhmien raportteja ja hyväksyivät jatkotoimenpiteitä.

Kahden päivän istunnon tuloksena syntyi päätöslauselma ja päätöslauselmaehdotus. Päätöslauselma koskee brasilialaisen taiteilija-maisema-arkkitehti Burle Marxin suunnittelemaa puistoa, Parque del Este:ä, Venezuelan Caracasissa. Puiston historiallinen kokonaisuus uhkaa tuhoutua uuden museorakennuksen alle. IFLA:n valtuusto (World Council) hyväksyi päätöslauselman, joka tukee Venezuelan maisema-arkkitehtiyhdistystä pyrkimyksessään säilyttää historiallinen puistokokonaisuus.

Päätöslauselmaehdotus syntyi kokouspäivien aikana. Sveitsin delegaatti Christian Tschumi tuskastui siihen, että maisema-arkkitehteja joka puolelta maailmaa kootaan yhteen ainoastaan hyväksymään raportteja, eikä kokouksissa juuri ehdi paneutua tai keskustella raporttien sisällöstä. Hyväksymisprosessi saattaa jäädä melko pinnalliseksi työryhmien tehtyä varsinaisen työn. Tschumin ehdotuksesta keskustelulle varattiin aikaa. Oli inspiroivaa nähdä miten keskustelu herätti joukon ja vapautti suuren määrän energiaa. Mielenkiintoista oli myös huomata yhtäläisyyksiä ja eroja saman ammattikunnan eri kulttuuritaustaisten delegaattien välillä.

Keskustelun otsikko oli Tschumin ja IFLA:n presidentin Diane Menziesin ehdotuksesta Oikeus maisemaan, "The Right to Landscape". Aihe on ajankohtainen sillä IFLA on valmistelemassa maailmanlaajuista maiseman peruskirjaa (The Global Landscape Charter). Euroopan maisemayleissopimus (The European Landscape Convention) on toiminut peruskirjan inspiraationa. Maiseman peruskirjan keskeinen viesti on nostaa esiin maiseman tärkeys ihmisten elinympäristönä, kansakuntien identiteetin muodostajana sekä kulttuuriperinnön ja luonnonympäristön kuvastajana. On tärkeää nostaa maisema ansaitsemaansa arvoon kansallisissa, seudullisissa ja paikallisissa päätöksentekoprosesseissa.

Keskustelu alkoi - niin kuin moni muukin maisemaan liittyvä keskustelu - maiseman määrittelemisellä. Todettiin että tässä tapauksessa maisema tarkoittaa kaikkea mitä maapallolla voi nähdä ja kokea: ympäristöä, luonnonmaisemaa, rakennettua maisemaa, kaupunkia, kulttuurimaisemaa, historiallista, modernia, uskonnollista ja pyhää.

Aihe tuntuu ehkä itsestäänselvyydeltä täällä Pohjoismaissa, pienissä harvaan asutuissa maissa, joissa on jokamiehenoikeus ja kaupunkien peruspalveluihin kuuluvat puistot ja virkistysalueet. Mutta Suomessakin kulttuurimaisemat ovat uhattuina, kaupunkiemme julkinen ympäristö on muuttamassa sisätiloihin enemmän tai vähemmän yksityiseksi, kaupalliseksi ja vartioiduksi, samalla kun meren ja järvien rannat yksityistyvät kovaa vauhtia. Kenellä on oikeus Suomen maisemaan ja minkälaiseen suomalaiseen maisemaan?

Mitä tarkoittaa oikeus maisemaan? Oikeus liikkua maisemassa, katsella, käyttää vai hallita? Mitkä ovat ihmisten asettamat rajat, fyysiset, käsitteelliset, hallinnolliset tai psykologiset? Aihe on abstrakti ja keskustelu filosofista. Maisemaa voi hallita nimeämällä uudestaan vanhoja seutuja, kuten valloittajilla on ollut tapana. Teknologia ja Google Earth muuttavat myös käsitystä maiseman hallitsemisesta.

Pyhät maisemat toivat keskusteluun mielenkiintoisen ulottuvuuden. Monen alkuperäiskansan kulttuuriin kuuluu pyhiä maisemia, maisemakokonaisuuksia tai yksittäisiä paikkoja. Onko suurin oikeus maisemaan alkuperäiskansalla, uuden hotellin maanomistajalla vai hotellissa yöpyvällä turistilla? Tieto monista alkuperäiskansojen pyhistä paikoista ja niihin liittyvistä tarinoista kulkee suullisena traditiona sukupolvelta toiselle. Tietämätön ei välttämättä edes erota pyhiä elementtejä muusta maisemasta. On mielenkiintoista pohtia miten paikan hengellisyyden saisi välittymään modernin rakentamisen läpi.

Keskustelua käytiin myös hyväksyttävästä vähimmäisoikeudesta. Päädyttiin siihen että kaikilla ihmisillä on oikeus oleskella ja ulkoilla jossain mielihyvää tuovassa paikassa oman kotinsa lähistöllä. Yleinen mielipide oli että paikassa pitäisi myös kasvaa jotain vihreää. Mikä on lähellä ja mikä kaukana on vaikeasti määriteltävissä; jotkut ehdottivat 10 minuutin kävelymatkaa, toiset puolen tunnin bussimatkaa.

Vilkasta ja leijailevaa keskustelua on tavoitteena jatkaa toukokuussa 2010 seuraavassa maailmankokouksessa Suzhoussa, Kiinassa.

Lotta Kontula
varapuheenjohtaja ja IFLA-edustaja, MARK

Arkkitehtiuutiset AU 08 2009:
Maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma täyttää 20 vuotta
Vielä 20 vuotta sitten Suomen maisema-arkkitehdit valmistuivat joko arkkitehdin tutkintonimikkeellä tai ulkomailla. Alan korkeakoulutus oli alkanut vuonna 1964 Helsingin yliopistossa, josta se pian siirtyi TKK:n arkkitehtiosastolle. 80-luvun alusta arkkitehdin tutkinnon saattoi suorittaa maisemasuunnittelun suuntautumisvaihtoehdossa. Suuri harppaus otettiin vihdoin syksyllä 1989, kun itsenäinen maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma aloitti toimintansa. Ensimmäinen maisema-arkkitehdin tutkintonimikkeellä valmistunut saatiin maailmalle vuonna 1990. Viime aikoina Otaniemestä on lähtenyt vuosittain keskimäärin kahdeksan maisema-arkkitehtia. Sadan virstanpylväs ohitettiin viime syksynä. Käynnissä olevan lukuvuoden aikana valmistuvia kertynee runsaasti: tutkintorakenne muuttui kaksiportaiseksi vuonna 2005 ja vanhan rakenteen mukaan opiskelevien on valmistuttava ensi kesään mennessä.

Parhaimmalta aitiopaikalta kuluneita vuosia on seurannut tutkinto-ohjelman sihteerinä vuodesta 1990 toiminut Pirkko Hjort af Ornäs. Hän muistaa kuinka ohjelmaa rakennettiin lähes tyhjästä, toimistokalusteiden hankkimista myöten. "Alussa kaikki oli opettelua. Hetken aikaa käytössä ollut kolmen vuorottelevan professorin järjestely aiheutti välillä koomisia tilanteita."

Erityisellä lämmöllä Hjort af Ornäs muistelee pitkäaikaista professoria, Tom Simonsia, joka jäi eläkkeelle 2004. Nykyiset professorit ovat Maija Rautamäki ja Jyrki Sinkkilä. Opetus on jatkuvasti kehittynyt, vaikka resurssipulaa vastaan on taisteltu toistuvasti. Opintojen rakennettakin on ehditty rukata jo useaan otteeseen. Pirkko naureskelee olevansa "alan yleinen tietotoimisto", ovathan kaikki 115 tutkinto-ohjelmasta valmistunutta maisema-arkkitehtia tulleet hänelle tutuiksi.

Aalto-yliopisto aloittaa
Elokuussa alkoi säätiömuotoisen Aalto-yliopiston järjestäytyminen. Teknillisestä korkeakoulusta, Helsingin kauppakorkeakoulusta ja Taideteollisesta korkeakoulusta kasaan hitsattu suuryliopisto aloittaa virallisesti toimintansa tulevan vuoden ensimmäisenä päivänä. Uudistus on suomalaisessa koulutuspolitiikassa historiallinen ja sillä on kunnianhimoiset tavoitteet. Tarkoituksena on luoda "vahvat edellytykset uuden maailmanluokan tutkimusyliopiston syntymiselle." Aika näyttää tuleeko Aallosta kaivattu huippuinnovaatioyliopisto.

Maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelman esimies, professori Maija Rautamäki tarkastelee uudistusta varovaisen positiivisesti: "Aalto-yliopiston valmisteluprosessi on ollut sen verran nopea, laaja ja monimutkainen, että mitään varmaa sen vaikutuksista ei vielä uskalla sanoa. Valmistelussa on kuitenkin toistuvasti luvattu, että opetukseen tullaan saamaan runsaasti lisää resursseja. Opetusresurssien puutehan on meillä ollut koko ajan pullonkaula."

Aallon on tarkoitus kansainvälistää opiskelua. Maisema-arkkitehtiopiskelijoista jo nyt valtaosa käy opiskelijavaihdossa. Rautamäki kertoo, että viime aikoina myös Otaniemeen on alettu saada ulkomaisia maisemaopiskelijoita. Englanninkielistä kurssitarjontaa kasvatetaan rahkeiden mukaan. Konkreettinen yhteistyö Aalto-yliopiston kahden muun korkeakoulun kanssa on jo käynnistetty. Erilaisten käytäntöjen harmonisoimisessa riittää Rautamäen mukaan kuitenkin haasteita.

TKK:n arkkitehtuurin laitoksella on valtakunnallinen vastuu maisema-arkkitehtuurin koulutuksesta ja jatkokoulutuksesta. Rautamäki näkee tulevaisuuden valoisana. "Meidän opiskelija-aineksemme ja opinnäytetyömme ovat huippuluokkaa." Aalto-yliopiston resurssit auttanevat kehittämään myös alan tutkimusta, johon ei ole vielä pystytty panostamaan riittävästi. Rautamäki uskoo kulttuurinäkökulman pysyvän pinnalla Aalto-yliopistossa. "TaiKin myötä teknistaloudellisille arvoille tulee väistämättä vahva taiteellinen vastapaino."

Vista juhlii
Myös maisema-arkkitehtiopiskelijoiden ammattiainekerho Vista täyttää 20 vuotta. Juhlavuoteen kuuluu vuosijuhlan lisäksi muun muassa Ravista-lehden historia-aiheinen erikoisnumero, maisemasaunoja, yrityssuhdeiltoja ja keväällä järjestetty tuulivoima-keskusteluilta. Vistan puheenjohtaja Sini Parikka viihtyy tutkinto-ohjelmassa. Hän kehuu erityisesti opiskelijoiden ja opettajien välistä toimivaa yhteyttä: "Opettajat ovat helposti lähestyttäviä eikä kireää auktoriteettiasemaa ole. Tutkinto-ohjelman opiskelijat voivat kokemukseni mukaan todella vaikuttaa asioihin. Heitä kuunnellaan ja palautetta otetaan vastaan."

Onnea!
MARKilla ja Suomen ainoalla maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelmalla on kiinteät suhteet. Ohjelman myötä maisema-arkkitehtuurin status ja yhteiskunnallinen painoarvo ovat vähitellen vahvistuneet. Diplomitöissä on suunnittelutyön ohella kehitetty työmetodeita, tehty perustutkimusta ja syvennetty alan akateemista pohjaa. Otaniemestä valmistuneet ovat ottaneet paikkansa eri puolilta laajenevaa työkenttää. Toivotamme Otaniemessä 28. elokuuta juhlivalle tutkinto-ohjelmalle ja Vistalle sydämellisesti onnea ja valoisaa yhteistä tulevaisuutta!

Jouni Heinänen, tiedotussihteeri, MARK

Arkkitehtiuutiset AU 06-07 2009:
Pellon reunalta savannin laidalle
Maisema-arkkitehtuuri on yhä useammin osana kestävää maankäytön ja ympäristön suunnittelua - myös kehitysmaissa. Perinteisesti kehitysmaiden kulttuurimaisemia on tarkasteltu maantieteen ja muiden luonnontieteiden näkökulmasta, luonnonmaisemia ja -arvoja painottaen. Maisemasuunnittelu tuo mukaan vahvemman kulttuurisen vaikutuksen.

Räjähdysmäinen kaupungistuminen ja kasvava turismi asettavat paineita kaupunkien ja luonnon kantokyvylle ja paikallisille yhteisöille. Maisema-arkkitehtien monipuolinen osaaminen syntyvien ongelmien ratkaisemisessa on jo tiedostettu, mutta sitä ei vielä ole osattu hyödyntää tarpeeksi. Esteettisten ominaisuuksien lisäksi muun muassa vedellä ja vehreydellä on pölyisissä suurkaupungeissa ilmanlaatua ja lähiympäristöä parantavia ominaisuuksia. Valtaosa maailman suurkaupungeista sijaitsee trooppisilla alueilla, missä jo varjon tarjoaminen parantaa merkittävästi ympäristön laatua. Uudeksi haasteeksi noussut kaupunkiviljely voi sekin tarjota mahdollisuuksia maisema-arkkitehtuurille.

Länsimaissa ollaan hyvin tietoisia omista kulttuurisista juurista ja siksi kulttuurimaisemien ja kulttuuriperinnön merkitys korostuu. Toisin on monissa kehittyvissä maissa, joissa paikallisyhteisöjen ja etnisten ryhmien kulttuurimaisemaa ei ole juurikaan otettu huomioon alueellisessa maankäytön suunnittelussa. Syynä lienee tiedon, ymmärryksen ja koulutuksen puutteellisuus. Meiltä vertailukohta löytyy saamelaismaisemista tarina- ja seitapaikkoineen.

Viidakkorummutusta
Voimme auttaa akasian alla ihmettelevää maisema-arkkitehtia kapasiteetin vahvistamisessa ja tiedon siirtämisessä. Suunnittelukulttuurin ja ammatinkuvan tulisi kuitenkin muodostua kansallisella tasolla, missä oma kulttuuri voi suoraan peilautua suunnitteluun. Kansainvälinen maisema-arkkitehtiliitto IFLA on perustanut Kenian Nairobiin Afrikan alueellisen toimipisteen. Sen tavoitteena on paitsi vahvistaa maisema-arkkitehtuurin osaamista ja tuntemista Afrikan maissa, myös edesauttaa afrikkalaisen maisema-arkkitehtuurin ja -suunnittelun näkymistä ulospäin. Koulutuksen taso ja perinteet vaihtelevat laajalti - mikäli koulutusta on edes järjestetty. Erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa paikallisyhteisöjen synnyttämät kulttuurimaisemat vaativat uudenlaista tarkastelunäkökulmaa. Siihen myös IFLA pyrkii.

Vaikka maisema-arkkitehdeilla onkin laaja ymmärrys useimmista kestävän suunnittelun osa-alueista, ei perinteinen maisema-arkkitehdin koulutus juuri perehdytä laajoihin maailmanlaajuisiin kysymyksiin. Näkökulmaa tulisi laajentaa työskentelemällä ja kouluttautumalla monitieteisissä ja monikulttuurisissa yhteyksissä. Lisäksi meikäläisten maisema-arkkitehtien täydennyskoulutusta tulisi kehittää; kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Sustainable Communities - kohti kestävää suunnittelukulttuuria
Sustainable Communities - Bridging the Gap between Research and Action on yliopistojen (TKK, Asian Institute of Technology, University of Nairobi) ja YK:n järjestöjen (UN-HABITAT, UNEP) yhteistyökurssi, joka järjestetään tänä vuonna Nairobissa. Pääasiassa kehitysmaihin suunnatun täydennyskoulutuskurssin rahoittaa Suomen ulkoasiainministeriö. Kurssilla pyritään edistämään kokemusten ja osaamisen vaihtoa eri ammattikuntien ja eri kulttuureiden välillä. Kurssi keskittyy kestävään kaupunkisuunnitteluun sekä kaupunkisuunnittelun ja ilmastonmuutoksen välisiin kytköksiin. Tulevaisuudessa toiveena on nähdä kurssilla yhä useampia maisema-arkkitehteja osana monialaisia tiimejä.

Nairobissa 18.5.2009
Matleena Muhonen

Kirjoittaja on maisema-arkkitehti, joka suunnittelee ja koordinoi kehitysmaihin suunnattuja monitieteellisiä täydennyskoulutuskursseja TKK:n koulutuskeskus Dipolissa yhteistyössä paikallisten yliopistojen, UN-HABITAT:n ja UNEP:n kanssa.

Arkkitehtiuutiset AU 05 2009:
Näkymiä Siltasaarenkadulta
Helsingin rakennusvalvontavirasto teki vuoden alussa pitkään kaivatun pelinavauksen perustamalla maisema-arkkitehdin viran. Virka on vielä toistaiseksi ainoa laatuaan Suomessa, mutta toivoa sopii, että Helsingin esimerkkiin tartutaan pienemmissäkin kunnissa. Tarvetta piha- ja ympäristösuunnittelun laajemmalle osaamiselle rakennusvalvonnassa on taatusti. Helsingin rakennusvalvontaan valittu maisema-arkkitehti Pia-Liisa Orrenmaa summaa tähänastisia kokemuksiaan virastossa.

"Siirtyminen ruohonjuuritason suunnittelutyöstä prosessin latvaoksille on avannut mielenkiintoiset näköalat kaupungissa tapahtuvaan rakennussuunnitteluun. Aluearkkitehtien ja lupakäsittelijöiden kanssa tehty yhteistyö ja erityisesti kaupunkikuvaneuvottelukunnan istuntojen seuraaminen on luonut mahdollisuuden tutustua monen erilaisen rakennushankkeen etenemiseen. Rakennusvalvonnan tärkeimmäksi tehtäväksi on hahmottunut suunnittelun ohjaaminen oikeaan suuntaan ja kanssakäyminen suunnittelijoiden kanssa jo suunnitteluprosessin aikana. Varsinainen luvan myöntäminen on enää piste loppuun saatetun suunnittelutyön perässä. Työ muistuttaa korkeakoulun suunnittelukurssien assistenttina toimimista. Mittakaava on vain suurempi ja pöydän toisella puolella on työn suorittajina valmistuneita, enemmän tai vähemmän kokeneita suunnittelijoita. Hyvän suunnitelman tekeminen ei ole helppoa eikä itsestään selvää. Lopputulokseen vaikuttavat hyvin monet tekijät, eivätkä vähäisimpinä niistä raha, tahto ja tilaajan oma näkemys."

Rakennusvalvonnassa toimivan maisema-arkkitehdin rooli ja tehtävänkuva on vielä muotoutumassa. Toistaiseksi Orrenmaa on toiminut pääosin viraston sisäisissä ympäristöön liittyvissä arviointi- ja neuvontatehtävissä, sekä osallistunut erilaisiin piha- ja ympäristösuunnittelua ohjaaviin hankkeisiin. Pihasuunnittelukentän ilmapiiristä Orrenmaa löytää kehitettävää. "Maisema-arkkitehti liitetään turhan usein mukaan hankkeeseen vasta viranomaisen vaatimuksesta, erityisesti peruskorjaushankkeissa tai silloin kun tilaaja ei itsekään tiedä minkä ammattialan edustaja pihan suunnitteluun pitäisi palkata." Orrenmaa pitää kiusallisena sitä, että muiden suunnittelualojen ammattilaisten joukossa on sellaisia, jotka katsovat pystyvänsä hoitamaan vaativat pihasuunnittelutehtävät oman alansa ohessa. Maisema-arkkitehdin ammatillisen osaamisen sisältökään ei ole vielä kaikille tilaajille ja suunnittelijoille tuttu.

Maisema-arkkitehtuurin ja muiden ympäristösuunnittelijoiden tulevaisuus on Orrenmaan mielestä kuitenkin valoisa. "Tekeillä oleva suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimusten muutos vahvistaa alan asemaa ja asettaa tulevaisuudessa maisema-arkkitehdin samalle viivalle muiden erityissuunnittelijoiden kanssa. Tähän mennessä maisema-arkkitehdin liittäminen rakennushankkeisiin on edellyttänyt valistunutta pääsuunnittelijaa tai viranomaisen määräystä. Mielestäni paras tilanne hankkeen onnistumisen kannalta olisi se, että maisema-arkkitehti nimettäisiin suunnittelutiimiin yhtä aikaa pääsuunnittelijan kanssa ja hän toimisi tiimissä suoraan suunnitteluttajan palkkaamana. Tällä järjestelyllä maisema-arkkitehti pääsisi todella vaikuttamaan tontin toiminnallisuuteen liittyviin ratkaisuihin. Ratkaisevimmassa osassa lopputuloksen kannalta on toki koko suunnittelutyön alkuvaihe eli kaavoitus."

Orrenmaa toteaa lopuksi, että täällä miljoonien metsänreunojen, tuhansien niemennotkojen ja asumattomien neliökilometrien Suomessa ei vielä ole täysin ymmärretty maisema-arkkitehtuurin tärkeyttä. "Suunnittelu tuntuu keskittyvän liian paljon yksittäisten rakennusten olemassaoloon tai -olemattomuuteen, niiden ulkonäköön tai siihen, mitä rakennuksilla halutaan kertoa. Laajempia maisemakokonaisuuksia ei hahmoteta. Sinänsä upea rakennus menettää paljon, jos se sijaitsee aivan väärässä paikassa, näkymät ikkunasta avautuvat parkkipaikalle tai pääoven edusta kasvaa horsmaa. Niin arkkitehtien kuin maisema-arkkitehtienkin tehtävä on hyvän ja kauniin elinympäristön tuottaminen tavallisille ihmisille. Se tulisi tehdä yhdessä molempien ammattialojen vahvuuksia käyttäen."

Jouni Heinänen, tiedotussihteeri
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

Arkkitehtiuutiset AU 04 2009:
Pohjoismaisten maisema-arkkitehtiliittojen sihteerivuoro Suomeen
Pohjoismaiset maisema-arkkitehtiliitot kokoontuivat vuotuiseen tapaamiseen Oslossa 12.3.2009. Läsnä oli liittojen IFLA ja EFLA edustajia sekä muita hallitusten jäseniä seuraavista yhdistyksistä: Danske Landskabsarkitekter (DL), Félag íslenskra landslagsarkitekta (FÍLA), Norske Landskapsarkitekters forening (NLA), Sveriges Arkitekter (SA) sekä Suomen maisema-arkkitehdit, Finlands landskapsarkitekter MARK. Suomea edustivat Zuzana Hrasko-Johnson (pj), Lotta Kontula (IFLA), Emilia Weckman (EFLA) ja allekirjoittanut, joka nimettiin pohjoismaiden liittojen sihteeriksi toimikaudelle 2009-2011.

Pohjoismaisten liittojen yhteistyö täyttää tänä vuonna 40-vuotta. Ensimmäinen kokous pidettiin syyskuussa 1969, Suomen edustajana toimi silloin Göran Engroos. Yhteistyön tarkoituksena oli ja on vaihtaa kokemuksia ja tietoa maisema-arkkitehdin ammattia koskevista asioista ja toimintatavoista, valmistella yhteispohjoismaisia aloitteita sekä ottaa osaa kansainväliseen ja eurooppalaiseen maisema-arkkitehtuurin yhteistyöhön.

Kokouksessa puhetta johti isäntämaan Anne Bertine Fagerheim. Kokouksen pääasiat olivat yhteispohjoismaisten liittojen toimintastrategian valmistelu, liittojen mahdollisuus ottaa kantaa maiden arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien valmisteluun sekä yhteispohjoismaisen maisema-arkkitehtuuripalkinnon perustaminen. Tanskan Poul Börge Pedersen, EFLA:n hallituksen jäsen, oli koonnut lähes kaikki pohjoismaisten kokousten pöytäkirjat strategian taustaksi. Sovittiin, että tanskalaisten työryhmä laatii strategialuonnoksen kommentoitavaksi. Runsasta keskustelua käytiin maisema-arkkitehtiliittojen rooleista maiden arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien valmistelussa. Päätettiin, että kunkin maan liitto pohtii, miten eurooppalaista maisemasopimusta voitaisiin käyttää työkaluna maisemanäkökulman tuomiseksi esiin rakennetusta ympäristöstä käytävässä keskustelussa. Keskusteluissa tuli esille, että toimiva pohjoismainen yhteistyö tukee kunkin liiton toimintaa myös kotimaassaan ja auttaa yhteisen linjan vetämisessä eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla.

Kokous järjestettiin osana Norjan maisema-arkkitehtiliitto NLA:n ammattiseminaaria ja vuosikokousta. Seminaarin otsikkona oli "Underland" - ihmemaa. Harkittu ihmemaa oli jo seminaaripaikka Oslon kehätien pienteollisuusalueella. Se tuotti jo ympäristönä ajatuksia suunnittelijan roolista kaupunkirakenteen tuottamisessa. Seminaari tarjosi kahtalaista. Pohdintoja maisema-arkkitehdin eettisestä vastuusta ja kestävän ympäristön mahdollisuuksista muuttuvissa suunnittelutilanteissa sekä projekteja toteutetuista töistä. Pääpuhujina olivat amerikkalaiset maisema-arkkitehti Kathryn Gustafson ja arkkitehti Aaron Betsky sekä norjalainen filosofian professori Arne Johan Wetlesen.

Pohjoismainen yhteistyörukkanen siirtyy nyt siis Suomeen. Kommentteja ja toiveita yhteistyölle saa mielellään kertoa ottamalla yhteyttä.

kokousterveisin,
Kati Susi-Wolff, Nordisk sekreterare

Arkkitehtiuutiset AU 03 2009:
Jäsenyyskriteerit puhuttivat kevätkokousta
Reilu parikymmentä maisema-arkkitehtiliiton jäsentä kerääntyi kevätkokoukseen Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston infotila Laituriin keskiviikkona 25.2.2009. Edellisvuoden toimintakertomus ja tilinpäätös vahvistettiin, mutta keskustelua herätti erityisesti liiton sääntöjen muuttaminen. Kokous hyväksyi pienin viilauksin johtokunnan ehdotuksen uusien jäsenten kelpoisuusvaatimusten muuttamisesta. Viime syyskokouksessa käynnistyneen muutoshankkeen tarkoituksena on tehdä säännöistä johdonmukaiset ja taata kotimaassa ja ulkomailla tutkintonsa suorittaneiden tasapuolinen kohtelu.

Maailmalla koulutustaustat vaihtelevat ja osa eurooppalaisistakin liitoista hyväksyy jäsenikseen alempien korkeakoulututkintojen suorittaneita. Pohjoismaiden koulutusjärjestelmät ovat melko yhtenäisiä. Maiden järjestöt ovat sopineet keskenään yhteisistä periaatteista. MARK tulee pohjoismaiseen tapaan jatkossakin profiloitumaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden suunnittelijoiden järjestönä. Sääntömuutosprosessi jatkuu toisella lakisääteisellä jäsenkokouskäsittelyllä, joka on tarkoitus järjestää syyskokouksessa.

Maisema-arkkitehtiliiton hartaasti odotetut uudet verkkosivut on avattu. Osoitteessa www.m-ark.fi voi seurata alan ajankohtaisia asioita ja lukea esimerkiksi avoimista työpaikoista. MARK lähettää jäsenistölleen myös sähköpostia viikoittain. Pyynnöt sähköpostilistalle liittymisestä, osoitteenmuutokset ja jäsenistölle tiedotettavaksi tarkoitetut asiat voi lähettää osoitteeseen Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen .

Toukokuun alussa MARKin jäsenistöä kutsutaan ideointi- ja keskustelutapahtumaan. Kun tapahtuman tarkka aika ja paikka varmistuvat, niistä kerrotaan sähköpostitiedotteessa.

Kesäkuun voi aloittaa 4.6. järjestettävällä tutustumisretkellä luonnonkiveä ja betonia hyödyntäviin maisema-arkkitehtuurikohteisiin Tampereen seudulla. Lemminkäisen isännöimän retken ohjelma ja ilmoittautumisohjeet ovat tulossa - seuraa sähköpostitiedotusta.

Jouni Heinänen, tiedotussihteeri

Ps. Päätoimittaja Paula Huotelin tarttui viime Au:ssa tärkeään asiaan - arkkitehtien heikentyvään asemaan kuntasektorin päätöksenteossa. Pääkirjoituksen ensimmäisen käytännön esimerkin heitto insinöörin apulaisena toimivasta maisema-arkkitehdistä särähti monen lukijan korvaan. En usko, että SAFAssa vähätellään maisema-arkkitehteja. Toivoisin, ettei kuntien varsin vähälukuista maisema-arkkitehtikuntaa myöskään nähtäisi uhkana tai arkkitehtien kilpailijana. Maisema-arkkitehdit kokevat olevansa kuntasektorilla arkkitehtien läheisin rinnakkaisala, jolla ongelmatkin ovat samankaltaisia: teknis-taloudelliset tekijät tuntuvat monesti jyräävän kokonaisuuksien hallinnan ja asiantuntemuksen. Jatkossa ammattikuntien läheinen rinnakkaiselo tulee vielä tiivistymään: Teknillisen korkeakoulun uuden tutkintosäännön myötä maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelman yhtenä pääainevaihtoehtona on yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu.
- J

Arkkitehtiuutiset AU 02 2009:
Suuntaviivoja uudelle vuodelle
Vuodenvaihde on ollut huonojen talousuutisten aikaa. Laskusuhdanne kohtelee erityisesti rakennusalaa kovakouraisesti. Maisema-arkkitehtiliiton toiminta jatkuu kuitenkin tänäkin vuonna pirteänä. Syyskokouksessa valitun uuden johtokunnan luotsaamista jatkaa maisema-arkkitehti Zuzana Hrasko-Johnson. Vuonna 2009 tehdään strategiatyötä, pyritään vahvistamaan ammattialan asemaa julkisella sektorilla, jatketaan edunvalvontaa sekä seurataan ja kehitetään koulutuksen tilaa. Koulutuksen suhteen eletään mielenkiintoisia aikoja: maisema-arkkitehtuurinkin opetus siirtyy tänä vuonna osaksi uutta säätiömuotoista Aalto-yliopistoa.

Toiminta eri järjestöjen kanssa ja kansainvälinen yhteistyö jatkuvat vireästi. MARK on nyt vuorollaan vastuussa pohjoismaisten järjestöjen yhteistyön sihteerin tehtävästä. Kerromme tällä palstalla kuulumiset pohjoismaisesta tapaamisesta sekä EFLAn ja IFLAn kokouksista.

Keväällä otetaan käyttöön MARKin uudistetut web-sivut. Lisäksi on tarkoitus julkaista vuosikirja ja järjestää logokilpailu.

Jäsenistöllä on mahdollisuus tavata toisiaan paitsi opintoretkellä, myös loppukeväällä järjestettävässä vapaamuotoisessa ideointi- ja keskustelutilaisuudessa.

Jouni Heinänen, tiedotussihteeri