Riikka Leinonen: Mahdollisuus kaupungeissa?

Markin nettisivujen blogissa Niilo Tenkanen ja Riikka Leinonen kirjoittavat maisema-arkkitehtuurista ja alaan laajemmin liittyvistä kysymyksistä.

Elämme voimakasta kaupungistumisen aikakautta  aikaa, jolloin ihmiskuntaa koskettavat kysymykset ovat monin tavoin juuri kaupunkeihin sidonnaisia. Yle julkaisi vast’ikään (21.3.2018) Roope Mokan kolumnin Vain suuret kaupungit synnyttävät kaikkia hyödyttäviä ideoita. Mokka kiteyttää kolumnissaan, kuinka monet yhteiskunnalliset ilmiöt ovat todellisuudessa ilmiöitä, joissa paikka merkitsee eniten.

Mikä sitten tekee kaupungeista niin merkityksellisiä? Vastaus piilee taloudessa. Globaalissakin maailmassa talous on ‒ mitä suuremmissa määrin ‒ paikallinen ilmiö. Kaupungit ja kaupunkielämä ovat talouden kannalta tärkeimpiä ihmiskunnan tuotoksia. Niissä kohtaavat talouselämän merkittävin resurssi, ihmiset. Ihmisten kohtaamisista syntyvät ideat. Niistä syntyy tuotteita ja palveluja. Toisin sanoen asioita, joita ihmiset ostavat.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa kyetään varsin harvoin pureutumaan järkevästi siihen, kuinka perustavalla tavalla (keskeinen) sijainti vaikuttaa päätösten realisoitumiseen. Ennen pääsiäistä kaupungit ja kaupunkipolitiikka ilmestyivät kuitenkin myös eduskunnan keskusteluun. Kuumilta tunteilta ei säästytty. Maakuntauudistuksen myötä kaupungit ja niiden “vastakohta”, periferia, tulevat olemaan jatkossakin päivän politiikan keskiössä.

Nyt, jos koskaan on kaupunkiasiantuntijoiden aika.

Mikä sitten on maisema-arkkitehdin rooli kaupunkeihin liittyvissä kysymyksissä? Enemmistö maisema-arkkitehdeistä todennäköisesti tuntee olevansa jollain tavalla kaupunkikysymysten asiantuntijoita. Koulutuksemme ja ammatin käytäntö sisältää paitsi kaupunkisuunnittelua, niin myös julkisten ulkotilojen suunnittelua.

Huomion arvoista on, että maaseudulla ei oikeastaan ole sellaista kuin “julkinen ulkotila”. Ihmiset liikkuvat maantiellä, mutta se ei tee siitä vielä tilaa. Sanaan julkinen kiteytyykin monta juuri kaupungille ominaista piirrettä. Julkinen on sekä kaikkien käytettävissä olevaa tilaa että yhteisesti omistettua. Yksinkertaistettuna se on jaettua pääomaa.

Se on siis jotain vastakohtaista yksityiselle ‒ jotain, joka on vain rajattujen käytössä ja vain yksittäisten henkilöiden omistuksessa. Myös yksityistä löytyy erityisen paljon kaupungista. Siihenkin löytyy syy taloudesta.

Julkinen saa merkityksensä erityisesti kohtaamisista. Ilman niitä ei oikeastaan ole julkista. Suunnitellessamme julkisia ulkotiloja jätämme usein ajattelematta, että olemme ihmisiä yhdistämällä osa yhtä yhteiskuntamme keskeisintä prosessia; taloudellista arvontuotantoa. Julkinen tila ihmisineen synnyttää yksityistä pääomaa.

Prossessi on tietenkin mutkikas ja monin tavoin välillinen. Mutta se on kuitenkin niin merkittävä, että jokaisen maisema-arkkitehdin kannattaa pysähtyä miettimään sitä: Kun tuotan julkisen tilan avulla arvoa, mitä arvoa haluan oikeastaan tuottaa?

Mokan keskeinen sanoma kolumnissaan on, että Suomen kannattaa keskittyä politiikassaan kaupunkeihin. Olen samaa mieltä siitä, että maamme merkittävimmät kysymykset ovat juuri kaupunkiin sidonnaisia. Kaupungit ovat elintärkeitä paitsi talouden osalta, myös kenties olennaisin osanen ympäristökysymyksissä. Kaupungit asukkaineen ovat merkittävimpiä kuluttajia ja tuottajia. Ympäristön kannalta kaikenlainen tuottaminen ja kuluttaminen on ‒ ei ainoastaan haaste ‒ vaan todellinen ongelma.

Toisin sanoen ei ole olemassa sellaista asiaa kuin suhteellinen kuluttaminen ja tuottaminen. Kaikki kaupunkien tuottama ja kuluttama materia on absoluuttisesti olemassa. Valitettavan usein viime kädessä esimerkiksi mikromuovina merissä.

Aikamme keskeisimmäksi haasteeksi tuntuu pikemminkin yhä enemmän muodostuvan se, miten ylläpidämme yhteiskuntaamme ilman talouskasvua ja jatkuvaa tuotantoa.

Tässä suhteessa Mokankin penäämä kaupunkien tuottama talouskasvu tuntuu erityisen ongelmalliselta. Aikamme keskeisimmäksi haasteeksi tuntuu pikemminkin yhä enemmän muodostuvan se, miten ylläpidämme yhteiskuntaamme ilman talouskasvua ja jatkuvaa tuotantoa.

Väitänkin, että kun päädymme puhumaan esimerkiksi ekosysteemipalveluista ‒ ja käsittelemme luontoympäristöjä ja niiden elementtejä loppupeleissä taloudellisen tuotannon välineinä ‒ sysäämme syrjään ehkä merkittävimmän roolimme maisema-arkkitehteina. Jos haluamme ajatella itseämme ammattilaisina, jotka sovittavat ihmisen ja muun luonnon välistä konfliktia etenkin kaupunkiympäristöissä, meidän on kyettävä ajattelemaan suunnittelemaamme ympäristöä erityisesti ilman talouskasvua.

Tarvitsemme siis kipeästi keinoja lisätä sekä lokaalia että globaalia hyvinvointia ilman, että se on riippuvaista kulutuksesta. Tutkimustulosten mukaan luonnolla ja luontoympäristöillä voisi olla tässä merkittävä rooli. Toisaalta tutkimustulokset kertovat sen, minkä tiedämme jo: Kaikki hyvinvointimme on luonnosta tavalla tai toisella peräisin.

Osin tästä perinpohjaisesta syystä hyvinvoinnillemme olisi aika löytää myös ihan uudenlaisia mittareita kuin raha. Olen melko varma, että uudet mittarit kytkeytyvät olennaisesti kaupunkeihin ja siihen, millaisia tiloja kykenemme niihin tuottamaan. 

Kuulostaa mahdollisuudelta myös maisema-arkkitehdeille, vai mitä?

Back to Top